Kommentti: Itsenäisyyspäivän saarnoissa Suomen itsenäisyys on sodassa uhreilla lunastettu

Muistomuuri Hietanimen sankarihautausmaalla. Kuva: Olli Seppälä

Harrastin taannoin yliopistossa suomen kielen opintoja, mihin liittyvässä kandidaatintutkielmassa käsittelin itsenäisyyden satavuotispäivänä 6.12.2017 pidettyjä saarnoja diskurssitutkimuksen näkökulmasta.

Itsenäisyyspäivä on saarnan aiheena mielenkiintoinen ja omanlaatuisensa, koska kyseessä on nimenomaan valtiollinen juhlapäivä.

Otin luupin alle Digipostillaan tutkimusajankohtana tallennetut vuoden 2017 itsenäisyyspäivän saarnat.

Tutkittuja saarnoja oli 16. Niissä hahmottui useita eri diskursseja, joista tässä arvioni mukaan neljä yleisintä:

Suomen käymät sodat ja uhri, Väinö Linnan tuotanto, Israelin kansan vaiheet sekä kansallinen yhtenäisyys.

Näistä diskursseista tehtävät päätelmät koskevat tutkittuja vuoden 2017 saarnoja, eivätkä ole sellaisenaan kauttaaltaan siirrettävissä tai yleistettävissä minkä tahansa ajankohdan itsenäisyyspäivän saarnoihin.

Diskurssin käsite on usein määrittelemätön tai epäselvä. Sen voidaan kuitenkin ajatella usein liittyvän merkityksiin ja todellisuuden tuottamiseen sosiaalisissa käytännöissä.

Tällöin tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten erilaisia todellisuuksia ja tapahtumia merkityksellistetään, millä ehdoilla niitä voidaan merkityksellistää ja millaisia seurauksia tällä toiminnalla on.

***

Suomen käymät sodat ja uhri – vapauden puolesta on taisteltu

Sodat ja uhri -diskurssi oli tutkituissa saarnoissa aivan ylivoimaisesti sovelletuin. Oikeastaan tämä oli hyvin odotuksenmukaista, mutta diskurssin yleisyys on kuitenkin myös yllättävää.

Saarnoissa korostuu, miten uhraukset säilyttivät isänmaan vapauden ja itsenäisyyden. Itsenäisyys on jotakin, jonka puolesta on taisteltu ja ponnisteltu. Se ei ole säilynyt nykyhetkeen ilman vaivannäköä ja puolustamista.

Kaatuneet sankarit ovat uhri, jonka ansiosta suomalaiset ovat saaneet elää vapaassa isänmaassa. Avoimeksi saarnoissa jää, kenelle kaatuneiden suomalaisten uhri on osoitettu. Jos kyseessä on uhri isänmaalle, liittyy uhridiskurssi eräänlaiseen kansalaisuskonnon diskurssiin.

Tässä diskurssissa voidaan muistaa myös Karjalan ja muiden luovutettujen alueiden menettämistä.

Voidaan kysyä, viittaako sodista puhuminen myös saarnoissa siihen, että suomalaiseen itsenäisyyden diskurssiin sisältyisi edelleen jollakin tavalla latentisti sen menettämisen uhka?

***

Tuntematon sotilas osana itsenäisyyspäivän rituaaleja

Toinen tutkimusajankohdan saarnoissa yleinen diskurssi oli liittyminen Väinö Linnan tuotantoon, varsinkin Tuntematon sotilas -romaaniin ja siitä tehtyihin elokuvaversioihin. Jälkimmäiset ovat lisänneet Linnan tekstin merkitystä yhtenä Suomen itsenäisyyden keskeisistä teksteistä. Kyse on myös intertekstuaalisuudesta.

Aku Louhimiehen ohjaama uusi versio Tuntemattomasta oli vuoden 2017 itsenäisyyspäivänä tuore, mikä on epäilemättä lisännyt asian tarkastelua myös romaanin ja elokuvien prisman läpi.

Tuntematon sotilas -elokuvan katsominen on jo vuosikymmeniä kuulunut suomalaisen yhteiskunnan itsenäisyydenpäivän vieton kollektiivisiin rituaaleihin.

Myös Täällä Pohjantähden alla -trilogia esiintyy tässä diskurssissa. Näillä molemmilla liitytään saarnoissa Suomen itsenäistymisen ja sen puolustamisen narratiiviin ja suomalaisten jakamiin yhteisiin kokemuksiin.

***

Israelin kansan historia itsenäisyytemme diskurssien peilinä

Tutkituissa saarnoissa liitytään diskursiivisesti myös siihen, mitä Vanha testamentti kertoo muinaisen Israelin kansan kuningaskuntien ja niiden hallitsijoiden vaiheista.

Tällöin suomalaisten kansallista tarinaa tarkastellaan intertekstuaalisesti periaatteessa aivan toisen kontekstin kautta. Yksilöeettisesti muinaisen pyhän tekstin käyttö on osa jokaista saarnaa. Sen sijaan itsenäisyyspäivän liittäminen Vanhan testamentin narratiiviin ei ole aivan yksinkertaista.

Kuitenkin pienen kansan hävityt sodat, pakkosiirtolaisuudet ja vapauden menetykset ovat saarnassa liitettävissä myös suomalaisten kansallisten diskurssien rihmastoon.

Raamatusta voidaan etsiä saarnassa myös aivan erityistä suomalaisia puhuttelevaa ainesta. Tällöin voidaan esimerkiksi liittyä Sakarjan kirjan kohtaan 6:6–8, jossa viitataan "pohjoiseen maahan meneviin hevosiin, jotka vievät Jumalan Hengen pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä".

Suomalaisessa hengellisessä perinteessä tämä raamatunkohta on toisinaan tulkittu profetiaksi. Mainittakoon, että raamatunkohta Sak. 6:6–8 oli Turun akatemian sinetissä ja se on periytynyt myös Helsingin yliopiston sinettiin.

***

Kansallinen yhtenäisyys on vastalääkettä poliittiselle jakautumiselle

Eräissä saarnoissa korostetaan kansallista yhtenäisyyttä, mikä on itsenäisyyspäivän diskurssina muutenkin tyypillinen, myös ei-uskonnollisissa puheissa. Yhtenäisyyttä julistetaan kansakunnalle, joka esimerkiksi poliittisesti on todellisuudessa varsin jakautunut.

Saarnassa tyypillinen kertomus kansakunnan jakautumisen historiasta ja sen kärjistymisestä itsenäistymistä seuraavan kevään aikana voi luoda saarnassa pohjaa laajemmalle itsenäisyyspäivän diskursiiviselle kertomukselle, jonka kohteena on satavuotiasta itsenäisyyttään juhliva kansa.

Suomen sisällissodan diskurssi voi olla saarnoissa edelleenkin vaikea. Kansallinen yksimielisyys on diskursiivisena valintana saarnassa kuitenkin yhteyttä luova.

Itsenäisyyspäivän saarnassa voidaan viitata myös siniristilippuun, jonka symboliikassa kohtaavat itsenäisyyden, vapauden, hyvinvoinnin – sekä tietysti kristinuskon sanoman diskurssit: risti on sovinnon merkki.