Kolumni: Voisimmeko kohdella lapsiamme niin kuin kohtelemme ikäihmisiämme?

Iäkkäimpien lähimmäistemme elinolojen ongelmakohdat ovat korostuneet kuluneen vuoden aikana, kun koronavirus sulki ovia ja laittoi meidän kaikkien jaksamisen ahtaalle. Monet ovat olleet ilman fyysistä kontaktia läheisiinsä, puhelimet ja verkkoyhteydet sentään toimivat. Toiset jäivät yksin hoivalaitoksiin, jotka sulkeutuivat vierailijoilta. Monelle laitoksessa asuvalle sähköisistä viestimistä ei juuri ole iloa. Kaipaus ja yksinäisyys ovat raastavia tunteita.

Toisaalta pitkä elämänkokemus tuo perspektiiviä. Monet ikäihmiset ovatkin sanoneet, että kun peilasi viime kevään tilannetta elettyyn elämään ja aiempiin murheisiin, tämä ei sitten kuitenkaan ollut pahinta. Pitkässä elämässä on ehditty kokea vaikeita asioita ja isoja vastoinkäymisiä.

Jo 1960-luvulta saakka on nostettu esiin huolestuttavaa vanhustenhoidon tilaa. Julkisuuteen on tullut toinen toistaan ikävämpiä tapauksia kertoen karua kieltään todellisuudesta laitoksissa. On surullista, ettei tilanne tosiasiassa ole parantunut edes vuosikymmenien aikana. Olen puhunut paremman hoivan puolesta jo pitkään ja surrut monin paikoin sen todella huonoa tilaa.

***

Ollessani Hämeenlinnassa sosiaalilautakunnan jäsenenä 1980-luvulla kävin tutustumassa vanhainkoteihin, joiden seuraaminen oli vastuullani. Aika ja paikat ovat muuttuneet, mutta pitkälti perusongelmat ovat edelleen samat – resurssit, henkilöstömäärä ja tilat asianmukaiseen hoitotasoon eivät ole riittävät. Asenne ja ongelma ovat korvien välissä; voisimmeko me kohdella lapsiamme samalla tavalla kuin kohtelemme ikäihmisiämme?

Perusoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille, ketään ei saa perusteetta asettaa eriarvoiseen asemaan. Ikä on mielivaltainen peruste eriarvoistaa. Itsestään selvää on, että ikäihmisille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin. Iästä riippumatta jokaisella on oikeus saada parhaalla mahdollisella tavalla arvokasta elämää tukevat palvelut.

***

Koronaepidemia paljasti karulla tavalla koko Euroopassa vanhustenhoidon puutteita. Henkilökuntaa ja suojavarusteita ei ole ollut riittävästi. Hoitoa tarvinneita vanhuksia ei viety sairaaloihin, vaan heitä saatettiin pitää ilman tarvittavaa lisähappea hoitopaikoissaan. Kun korona on saatu kuriin, hoivan tila ja koronatoimet on perinpohjaisesti selvitettävä, niistä on opittava ja tehtävä tarvittavat parannukset ikäihmisten palveluihin niin Suomessa kuin koko Euroopassa.

Hyvinvointivaltiossamme on varaa hoitaa ikäihmisemme arvokkaasti ja heidän erilaisia tarpeitaan kunnioittaen. Kyse on tahdosta. Se, miten kohtelemme heitä, paljastaa paljon arvoistamme ja asenteistamme.

Sirpa Pietikäinen

Kirjoittaja on europarlamentaarikko. Kolumni on julkaistu 5.3.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliPelastusarmeijan Joulupataan korona-ajasta huolimatta yli neljännes edellisvuotista enemmän lahjoituksia
Seuraava artikkeliYhdenvertaisuus­valtuutettu sai viime vuonna 34 yhteydenottoa, jotka koskivat uskontoa tai vakaumusta

Ei näytettäviä viestejä