Vaalimainokset ja vaalijulisteet ovat taas täällä! Kuntavaalit ovat 13. kesäkuuta. Ehdokkaat ovat meitä vastassa aamiaispöydälle levitetyissä päivälehdissä, tienvarsilla, talojen julkisivuilla, toreilla – ja Facebookin virrassa. Paljon hymyileviä kasvoja, joitakin vakavia ja kireitä. Väittelyt ja tenttaaminen ovat alkaneet.
***
Monipuolisilla ehdokaslistoilla on myös varjopuolensa. Tutkija Tuija Saresman mukaan näihin vaaleihin ei ole ollut helppoa löytää ehdokkaita. Syynä on sosiaalisen median vihamielinen keskusteluilmapiiri.
Vihaviestit ja vihakampanjat iskevät poliittisesti aktiivisiin. Osumia saavat lisäksi enemmän naiset kuin miehet. Etenkin silloin, kun on puhe maahanmuuttajien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, viestien äänenpainot ja sanojen sävyt kovenevat. Valtioneuvoston Viha vallassa -tutkimus vuodelta 2019 kertoo, että kolmasosa kuntapäättäjistä on joutunut kohtaamaan vihapuhetta työnsä vuoksi. Peräti kaksi kolmasosaa päättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina.
Tämä on merkki yhteiskuntamme vaarallisesta kehityssuunnasta, johon meidän on kiinnitettävä huomiota. Pahaa on pelkästään jo se, että yksittäiset ihmiset joutuvat vihaviestien kohteeksi. Mutta sen lisäksi tämä on uhka demokratiallemme. Jos sosiaalinen ilmapiiri on sellainen, ettei asioista voi keskustella rauhassa ja kunnioittavasti, yhteisten asioittemme hoitaminen vaarantuu. Jo nyt noin 40 prosenttia kuntapäättäjistä kertoo, että sosiaalinen ilmapiiri on vähentänyt heidän haluaan osallistua julkiseen keskusteluun.
***
Mitä voimme tehdä? Mielestäni me kaikki olemme vastuussa keskustelukulttuurista. Meidän on edistettävä kunnioittavaa keskustelua näyttämällä itse hyvää esimerkkiä.
Vaikka se voi olla vaikeaa, meidän on uskallettava puuttua myös siihen, kun joku joutuu asiattomien kommenttien ja hyökkäyksen kohteeksi. Altistuminen hyökkäykselle ja siinä tilanteessa yksin jääminen voivat olla traumaattinen kokemus. Siksi meidän on vedettävä rajat vihapuheelle.
Politiikassa on nimenomaan kyse yhteisten asioittemme sovittelemisesta ja siitä, miten me voimme elää yhdessä. Kunta on ruotsiksi kommun. Sana on peräisin latinan sanasta communio, joka tarkoittaa yhteyttä.
Communio viittaa myös kristilliseen yhteyteen. Sekä kunnassa että seurakunnassa tarvitaan pelisääntöjä siihen, miten keskustella kunnioittavasti loukkaamatta toisiamme, kun olemme asioista eri mieltä. Mielipiteen- ja sananvapautta ei voi erottaa vastuusta, jota kannamme yhteydestä ja niistä, joista me puhumme.
Kirjoittaja on Porvoon hiippakunnan piispa. Kolumni on julkaistu 28.5.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä. Ruotsista suomentanut Freija Özcan.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.