Kolumni: Veikko sai tehdä koti­seurakunnassa juuri sitä, mikä oli hänelle mielekästä, rakasta ja luontevaa

Tuomo Törmänen. Kuva: Antti Rintala

Veikko Parviainen tunnettiin Taivalkosken Pavarottina. Lukemattomat kerrat viimeisen runsaan 20 vuoden aikana Veikko puki ylleen tumman puvun ja odotteli rauhassa kotinsa kiikkustuolissa kyytiä kirkolle kanttorin tehtäviin. Parhaimpina vuosina laulukeikkoja oli vuodessa yli viisikymmentä.

Monta kertaa seurakunta olisi ollut hädässä ilman Veikkoa ja Puolakanahon Teuvoa. Kun kutsu kävi, olivat Veikko ja Teuvo melkeinpä aina käytettävissä. Vähintään kerran kuukaudessa kanttorin viikonloppuvapaan aikana Teuvon ja Veikon vastuulla oli huolehtia sunnuntaiaamun messun musiikista. Työnjako oli selvä. Teuvo soitti ja Veikko lauloi. He olivat myös säännöllisesti mukana hautajaisissa, muistotilaisuuksissa ja häissä. Lisäksi Veikko oli kirkkokuoron kantavia voimia.

***

Varsinaisen työuransa Veikko teki hitsarina ja putkimiehenä Nesteen öljynjalostamolla Porvoossa. Veikko ei varsinaisesti koskaan opiskellut laulamista. Hän oli syntyjään hyvin musikaalinen ja lauloi korvakuulolta.

Kotiseurakunnan palveleminen oli Veikolle sydämen asia ja tärkeä kutsumus. Seurakunnan tilaisuuksissa laulaminen oli Veikolle niin tärkeä asia, että perheen menoissa huomioitiin ensin Veikon laulukeikat ja sitten vasta katsottiin muut menemiset.

Veikko toimi jumalanpalveluksen esilaulajana viimeisen kerran viikkoa ennen kuolemaansa 76-vuotiaana. Silloin ohjelmassa oli muun muassa Taizé-lauluja.

Veikko on hieno ja kannustava esimerkki kotiseurakunnan palvelemisesta ja omien lahjojen käyttämisestä yhteiseksi hyväksi. Veikko sai tehdä kotiseurakunnassa juuri sitä, mikä oli hänelle mielekästä, rakasta ja luontevaa.

Seurakunnan palveleminen eri tilanteissa antoi varmasti Veikon eläkevuosiin paljon sisältöä ja merkityksellisyyttä. Musiikin lahja oli Veikolle luonteva tapa elää todeksi kristityn kutsumusta.

***

Tulevaisuuden seurakunnissa tulee olemaan vakituisia työntekijöitä huomattavasti nykyistä vähemmän. Entistä enemmän vastuuta seurakuntaelämästä tulee siirtää seurakuntalaisille ja vapaaehtoisille. Tarvitsemme Veikon kaltaisia toimijoita.

Seurakuntien työntekijöiltä edellytetään nykyistä vahvempaa luottamusta seurakuntalaisten kykyihin, osaamiseen ja näkemyksiin. Seurakuntalaiset eivät ole ainoastaan työntekijöiden avustajia vaan nimenomaan itsenäisiä toimijoita.

En tiedä, muistinko tarpeeksi usein kiittää Veikkoa siitä työstä, mitä hän seurakunnassa teki. Pääsiäispäivänä saattelimme suurta kiitollisuutta tuntien laulajapojan taivaalliseen laulukuoroon. Laulu ei lakkaa.

Kirjoittaja on Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra ja Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti. Kolumni on julkaistu 22.4. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

­­***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.