Kolumni: Seurakunnissa aivan liian vähän pohditaan mielikuvien merkitystä

Seurakunta voi olla toiminnallisesti, yhteisöllisesti ja hengellisesti vireä, rikas ja eteenpäin katsova, vaikka seurakunta olisi pieni, sen jäsenmäärä laskeva ja talous haastaisi oikein kunnolla. Seurakuntalaisilla, luottamushenkilöillä ja työntekijöillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa oman seurakunnan tulevaisuuteen.

Seurakunnat ovat polarisoituneet voimakkaasti tulevaisuudennäkymien osalta. On paljon seurakuntia, joissa on päällä positiivisen kehityksen kierre. Toisaalta on seurakuntia, joissa eletään lähestulkoon lamaannuksen vallassa ja käsillä on itseään vahvistava kurjistumisen kierre. Tärkeintä olisi muistaa, että tulevaisuuteen on mahdollista vaikuttaa.

* * *

Seurakunnan tulevaisuutta ei ole mahdollista rakentaa ja positiivista kierrettä saada aikaan ilman aitoa ja avointa yhteistyötä. Avoin ja toisia kunnioittava keskusteluilmapiiri mahdollistaa vaikeistakin asioista keskustelemisen ja päättämisen. Erilaisten näkemysten keskellä on mahdollista nähdä ja rakentaa yhteistä hyvää. Positiivinen kierre edellyttää, että seurakunnassa on aidosti tilaa erilaisille hengellisille suuntauksille ja tavoilla ilmaista uskoa. Kaikkia ei voi eikä saa pakottaa samaan muottiin.

Positiivisessa kehityksen kierteessä ei voi väheksyä johtamisen roolia. Johtajan esimerkillä, asenteilla ja toimintatavoilla on merkittävä rooli positiivisen tai negatiivisen ilmapiirin muodostumisessa. Uusia asioita ja vähän hullujakin kokeiluja voi lähestyä joko mahdollisuuksien tai rajoitusten näkökulmasta. Seurakunnassa yksi johtajan tärkeimpiä tehtäviä on mahdollistaa uuden kokeilu, innostuminen ja erilaisten lahjojen hyödyntäminen. Johtaminen on pitkälti asioiden sanoittamista. Valituilla sanoilla on merkitystä. Johtaja on aina viestijä.

Seurakunnissa aivan liian vähän pohditaan mielikuvien merkitystä. Olisi hyvä tavoitteellisesti brändätä seurakunnan toimintaa. Seurakunnissa olisi syytä pohtia, millainen seurakunta on kiinnostava, houkutteleva ja kutsuva vähemmän aktiivisen seurakuntalaisen näkökulmasta. Seurakuntien toimintaan olisi syytä saada nykyistä enemmän iloa, hymyä ja naurua. Uskon tulisi synnyttää toivoa, välittämistä ja lohtua.

* * *

Kirkon tulevaisuuden kannalta ratkaisevimmat asiat tehdään seurakunnissa. Kokonaiskirkon päätöksillä on mahdollista tukea seurakuntien hyvää kehitystä tai vaihtoehtoisesti vaikeuttaa sitä.

Liialliseen itsetyytyväisyyteen ei ole koskaan vara sortua. Aina voi yrittää tehdä asioita vähän paremmin ja uudella tavalla. Aina on mahdollisuus oppia uutta. Asenteella on väliä.

Kirjoittaja on Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra ja Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Edellinen artikkeliUrut ja gospel lyövät kättä Lakeuden Ristissä lauantaina – Lasse Heikkilän gospeloratorio syntyi miltei hurmoksessa
Seuraava artikkeliKolumni: Arkku vai tuhkaus? – Lopulta kysymys on luottamuksesta

Ei näytettäviä viestejä