Kolumni: Ortodoksiviesti kutsui luterilaista pelastusoppia harhaopiksi, ja se oli tyylitajutonta

Ja tapahtui näinä päivinä, että Ortodoksiviesti-lehti (7/19) luonnehti luterilaista yksin armosta -pelastusoppia harhaopiksi.

”Jos vain armo pelasti, pakollinen rippi, paasto tai luostarikilvoitus eivät merkinneet mitään. Kristus pitäisi kyllä häneen uskovista huolen. – – Tämä harhaoppi johti sovittamattomaan välirikkoon roomalaiskatolisen kirkon kanssa. Yksin armosta on edelleen luterilaisen opin pääkohtia.”

Hei, kiitti vaan tästä arviosta, toinen kansankirkko. Nyt on entistäkin kerettiläisempi olo. Koska totuus tekee vapaaksi, tästä on ekumeniassa varmaankin hyvä jatkaa puhtaalta pöydältä.

***

Kenpä tietää, ehkä luterilaisuuden leimaaminen harhaopiksi ei kuitenkaan edusta Suomen ortodoksisen kirkon virallista linjaa. Ei, vaikka Ortodoksiviestiä julkaisee Helsingin ortodoksinen seurakunta ja siinä kolumnoi Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo.

Väite lienee siis ortodoksista vapaa-ajattelua, eikös niin? Vai olisiko ajatus luterilaisista harhaopeista kirkolla kuitenkin vähän niin kuin takataskussa?

”Virhekäsityksiä pelastuksesta” -artikkelin on aukeaman ”Harhaopit”-vinjetin alle kirjoittanut Matti P. Pulkkinen. Laajassa jutussa käydään kursorisesti lävitse pelagiolaisuuden ongelma sekä kirkkoisä Augustinuksen perisynti- ja armo-oppia. Vasta niistä siirrytään Martti Lutherin ja Jean Calvinin synteihin.

Jutussa tiivistetään myös ortodoksista pelastuskäsitystä: ihminen ei ole perinyt Adamin syntiä – vain synnin seurauksen eli kuoleman. Ihminen voi pelastua Pyhän Hengen avulla, jos hän vapaasta tahdosta alkaa pelastusta etsiä.

***

Nythän on niin, että luterilaisuutta voi kyllä arvostella. Siitä vaan. Kristuksen ja reformaation vapauttamina ihmisinä me teemme niin itsekin. Ihan muissa kirkoissa Suomessa hypitään seinille, jos joku kehtaa ihmetellä kriittisesti opinkohtia.

Opeistahan ollaan kirkoissa eri mieltä. Mutta harhaopeista puhuminen osoittaa kuitenkin huonoa harkintaa, asiantuntemattomuutta ja ekumeenisen aikamme vaatiman tyylitajun puutetta. Varsinkin silloin, kun puhutaan asiasta, joka ei ole harhaoppia.

Läntisen kristinuskon kirkkaimpia ja rehellisimpiä helmiä on opetus siitä, että jokainen luonnollisella tavalla syntyvä ihminen on osallinen perisynnistä ja kadotuksen alla. Mutta kristitty pelastuu tästä syntiin langenneesta maailmasta vain armosta, uskosta ja Kristuksen kautta. Pelastuksensa eteen ihminen ei itse voi tehdä mitään.

Kuva: Olli Seppälä. Reformaattori Martti Lutherin patsas Berliinissä.

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliVäitöstutkija: Kirkossa näyttää olevan suurempi vapaus puhua pelastuksesta kuin avioliitosta
Seuraava artikkeliTässä ovat kaikki ehdokkaat kirkolliskokoukseen – mukana lähes 800 nimeä yhdeksästä hiippakunnasta

Ei näytettäviä viestejä