Reformaation merkkivuosi 2017 jää kirkkomme historiaan myös vuotena, jolloin joukko pappeja julkisesti ilmoitti toimivansa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisissä kirkon päätösten ja linjausten vastaisesti.
Epäilevä voi kysyä, jääkö ”vapautuminen” siihen. Mitä omavaltaisuutta seuraa jatkossa? Nyt kun kapitulit uskalletaan ohittaa, ja ihmisten elämäthän eivät odota.
Ehkä papitkaan eivät sitten enää odota, jos ja kun mahdolliset aivan uudet työnäyt tulevaisuudessa kutsuvat?
***
Pistäydyin äskettäin Espanjassa. Matkaan liittyen kertasin, mitä maan maineikkaat mystikot ja muut kirkolliset hahmot olivat kirjoitelleet. Muiden asioiden ohessa heidän teksteissään ja toimissaan kuultaa kuuliaisuus kirkolle.
Esimerkiksi Ristin Johannes (1542–1591) kirjoittaa Raamatun lukemisestaan:
”Jos erehtyisin jossakin, jonka sanon Raamatun pohjalta tai muuten, tarkoitukseni ei ole poiketa sen tosi merkityksestä eikä kirkon opista. Jos niin tapahtuisi, alistun täydellisesti paitsi kirkon ohjattavaksi myös kenen hyvänsä, joka arvioi asioita paremmin kuin minä.” (Käännös Teinonen).
Olisi kaunista, jos tällainen nöyryys ja itsekriittisyys säilyisi myös suomalaisen papiston keskuudessa. Raamatun sanan alle Lutherkin tahtoi alistua. Hän tahtoi palata kirkossa alkuperäiseen, ei repiä sitä omavaltaisesti rikki.
***
Asiaan puuttui toissa viikolla Helsingin Sanomien mielipidesivuilla myös Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen
muistuttamalla pappien lupauksesta ”noudattaa kirkon lakia ja järjestystä” ja yhteisiin pelisääntöihin sitoutumisesta – vaikka muutoksia saakin toivoa ja esittää.
Huovinen kirjoitti myös, että ”kun piispa asetetaan virkaan, hän lupaa ”noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään. Lupaukset sitovat kaikkia pappeja ja piispoja, myös vaikeina aikoina – silloinkin, kun tekisi mieli toimia toisin.”
Tässä Huovisella näyttäisi myös olleen kätkössä piikki arkkipiispa Kari Mäkistä kohtaan, joka on pitänyt samaa sukupuolta olevien parien vihkijöiksi ilmoittautumista ”selkeänä ja reiluna”.
1980-luvun jälkeen on nimittäin asetettu virkaan vain yksi piispa: Kari Mäkinen vuonna 2010. Kaikki muut ovat olleet ensimmäiseen piispanvirkaansa vihittyjä, eivätkä ole tulleet toiseen piispanvirkaan asetetuiksi.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Kolumni: Lähetyshiippakunnan julkaisemaa katekismusta voi pitää kirkkopolitiikkana – tai teologiana
Kolumni: Norjassa valtio saattaa ottaa hoitaakseen koko luterilaisen kirkon talouden