Kolumni: Mikkelissä valitaan piispa – Toivon piispalta ennen kaikkea hengellistä johtajuutta

Kuva: Jukka Granström

Kirkollisena luottamushenkilönä saattaa joskus käydä niin, että saa tai joutuu valitsemaan hiippakunnalleen piispaa tai peräti koko luterilaiselle kirkolle arkkipiispaa. Meillä Mikkelissä on nyt se tilanne, että uskollisesti hiippakuntaa palvellut ja Jumalan valtakuntaa edistänyt piispamme Seppo Häkkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle. Hiippakunta valitsee uuden piispan ensi keväänä.

Joitakin ehdokkaita on jo noussut julkisuuteen, kuten kenttäpiispa Pekka Särkiö, Lahden Joutjärven seurakunnan kirkkoherra Hannes Wallin, Imatran kirkkoherra Mari Parkkinen sekä Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen. Kulisseissa keskustellaan vielä muistakin nimistä.

* * *

Yhtenä äänivaltaisena ei liene väärin muistuttaa ehdokkaita siitä, mihin ovat ryhtymässä ja mihin heidän tulee sitoutua pyhässä tehtävässään.

Piispa on hiippakuntansa seurakuntien ja pappien ylin kaitsija. Hänen tehtävänsä määritellään kirkkojärjestyksessä seitsemän kohdan ohjeistuksena, joista ensimmäinen on kirkon ykseyden vaaliminen ja kirkon tehtävän toteutumisen edistäminen. Mikä sitten on kirkon tehtävä? Se on yksinkertaisesti määritelty kirkkolaissa: ”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.”

Tämä on siis kirkon missio, eikä piispalla voi olla tästä erillistä omaa agendaa. Itse toivon piispalta ennen kaikkea hengellistä johtajuutta, joka kumpuaa Raamatun sanasta ja tunnustuksestamme. Kaipaan teologista ja hengellistä syväluotaavaa viisautta, en niinkään maailmaa syleileviä puheita.

* * *

Ehkä vaikeimpia tehtäviä piispalle nykyään on ykseyden vaaliminen kirkossa, kun erilaiset suuntaukset ja näkemykset vaikuttavat pappien ja seurakuntalaisten keskuudessa. Raamattua ja tunnustusta tulkitaan eri tavoin johtuen kunkin taustasta ja teologisesta koulutuksesta.

Piispan tehtävä on tukea ja ohjata pappeja heidän työssään. Häneltä vaaditaan tässä viisautta ja lempeyttä.

Individualistinen aikamme on romahduttanut auktoriteetin kunnioituksen. Säädöksiä ei pidetä kovinkaan sitovina. Kirkolliskokous ei ole tehnyt päätöstä laajentaa kirkon avioliittokäsitystä koskemaan samaa sukupuolta olevia pareja. Tälle tosiasialle ovat sanoneet piut paut monet papit. He toimivat oman näkemyksensä mukaan ja vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Huolestuttavaa on se, että piispoista jotkut katsovat tätä toimintaa läpi sormien tai jopa suosivat sitä.

Vähintä, mitä tulevalta piispalta voi toivoa, on suoraselkäisyyttä pitää kiinni kirkon opista ja kirkolliskokouksen päätöksistä.

Kirjoittaja on pitkäaikainen Japanin lähetti, kirkollinen vaikuttaja ja eläkkeellä oleva toimittaja.