Kolumni: Me ihmiset olemme tuomitsijoita ja omimme valtuudet oikeuslaitokselta ja yläkerran ukolta

On vänkää väsätä tekstiä tämän lehden tähän numeroon, sillä tämä naputelma ilmestyy 17. lokakuuta 2019 ja vuonna 1964 Kotimaan tätä vastaava numero ilmestyi lokakuun 16. päivä. Pääkirjoituksensa puolesta se oli keskivertoa merkityksellisempi aviisi. Siinä tuomittiin Hannu Salaman tuore romaani Juhannustanssit vertaansa näkemättömäksi Jumalan pilkaksi.

Kotimaa ei ollut ensimmäinen Juhannustansseja käsitellyt painotuote. Romaani oli saanut palstatilaa muissakin lehdissä, ja useimmat arviot olivat olleet suopeita. Mutta Kotimaan kirjoituksella oli oma painoarvonsa, sillä palttiarallaa kuukautta myöhemmin arkkipiispa Martti Simojoki moitti Salaman kirjaa – tosin nimeltä mainitsematta – kansanopistolaitoksen synttäreillä pitämässään puheessa. Ennen sitä hän oli tavannut sekä Salaman että Otavan johdon ja luvannut, että annetaan tämän kähinän olla.

Piispa söi sanansa, domino lähti liikkeelle. Joulukuussa kansanedustaja Margit Borg-Sundman teki jumalanpilkaksi julistetusta kirjasta eduskuntakyselyn. Tammikuussa oikeusministeri Johan Otto Söderhjelm määräsi nostettavaksi jumalanpilkkasyytteen sekä Salamaa että kirjan kustantanutta Otavaa vastaan.

Vuonna 1965 hovioikeus tuomitsi Salaman jumalanpilkasta kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen ja mätkäytti kustantajalle sakkoja. Myöhemmin korkein oikeus vapautti Otavan rapsuista, kirjailijan armahti aikanaan presidentti.

***

Ihmisten luotsaama oikeuslaitos tuomitsi, Kekkonen armahti. Jumalan mielipide jäi epäselväksi. Silti sekä oikeuslaitos että UKK toimivat hänen edusmiehinään – olihan kyse nimenomaan Kaikkivaltiaan pilkasta.

Jokaisella on omanlaisensa Jumala. Minun Jumalani on kaikenlaisen pilkan yläpuolella. Mutta Luojan pulkalla omaa mäkeään laskevat ovat usein herkempiä. He tekevät Jumalastaan itsensä näköisen – ja niin teen minäkin, kun näin sanon.

Silti tuntuu mahdottomalta ajatella, että kaikkien töittensä keskellä Jumala ehtisi mököttää sellaisille asioille kuin Juhannustanssien pilasaarna on.

***

Salama-sodalle syttyjä antanut Kotimaa ilmestyi 55 vuotta sitten. Kovasti on siinä ajassa maailma muuttunut.

Mutta ihminen ei. Hanakoita tuomitsijoita olemme yhä ja innokkaasti me ihmisrievut siinä hommassa omimme valtuudet niin oikeuslaitokselta kuin yläkerran ukoltakin.

Mitä Juhannustansseihin tulee, niin minusta se on hyvä kirja. Ei se Jumalaa pilkkaa.

Ihmisiä kyllä.

Kuten monesti sietääkin.

Kirjoittaja on kirjailija ja teatterintekijä Nilsiästä.

Kolumni on julkaistu Kotimaa-lehdessä 17.10.2019.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös muita Antti Heikkisen kolumneja:

Kolumni: Historia toistaa itseään eikä kerro vain menneestä vaan meistä itsestämme

Kolumni: Kyllä arkkitehturoi Kaikkivaltias maailmaa luodessaan napakan elämyspuiston

Kolumni: Sananparsissa asuu viisaus, josta voisi koota säännöt ihmismäiselle elämälle

Kolumni: Pääsiäinen kirkastui minulle viime vuonna, kun istahdin yöllä ulos terassijakkaralle

Kolumni: Monelle kuolleelle kiitos on jäänyt sanomatta – pitäisi muistaa, yrittää edes

Kolumni: Ihminen muuttuu ja parempaan suuntaan

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.