Kolumni: Lisääntykää ja täyttäkää Eurooppa!

Tällainen viesti vaikuttaa raamatulliselta, mutta sitä julisti kaksi vuotta sitten Turkin sulttaaniksi hivuttautuva autoritäärinen presidentti Recep Tayyip Erdogan Saksassa ja muualla Euroopassa asuville turkkilaisille.

Kolme lasta perheessä ei presidentille riitä. Tarvitaan viisi, jotta turkkilaisväestö voisi vastustaa EU:n ”epäoikeudenmukaisuuksia”.

Erdoganin nationalistinen vuodatus on omalla tavallaan yksi monista äänistä, jotka ovat huolissaan Euroopan väestönkasvusta. Myös Suomessa on valiteltu, että maassa syntyy liian vähän lapsia.

***

Raamatussa ja juutalais-kristillisessä eetoksessa lapset eivät ole ongelma tai kuluerä, vaan Jumalan lahjaa. Muinaisen maailman realiteetteihin kuului, että omat lapset olivat suvun työvoimaa ja vanhojen vanhempien ainoa turva.

Lapsettomuus oli onnettomuus, niin kuin se tänäänkin voi olla suuri suru. Vanhemmista huolehtiminen on neljännen käskyn syvin merkitys.

Suvun jatkuminen on ollut uskonnollisessa traditiossamme myös arvo sinänsä. Ihmisyys, koko vaellus Jumalan luomassa maailmassa on iloineen ja suruineen sukupolvien kaunis saatto, jossa jokaisen polven pitäisi ajatella myös aikaisemmin eläneitä ja myöhemmin tulevia.

Lapset ovat siunaus, ja heidät tulee kohtuudella ja taidolla kasvattaa osaksi ihmisyyden ketjua. Efesolaiskirjeessä (6:4) isiä kehotetaan olemaan herättämättä lapsiaan vihaan.

***

Maailma ei lopulta muutu miksikään. Kun Suomessa ollaan huolissaan syntyvyydestä, pohjalla näyttää olevan sama ongelma kuin raamatullisen muinaisuuden ihmisillä: kuka hoitaa vanhukset?

On eurooppalaisia, jotka eri syistä eivät tahdo lapsia. Mutta onko eettisesti kestävää ulkoistaa synnyttämistä kehitysmaiden naisille – jotta eurooppalaiset saisivat työvoimaa?

Lasten hankkimista on Suomessa kauan tuettu verotuksessa ja lapsilisiä maksamalla. Tämä on ollut viisasta ja yhteiskunta on saanut tulokset moninkertaisesti takaisin. Mielenkiintoinen kysymys tässä yhteydessä muuten on, elämmekö ja lisäännymmekö me valtiota, yhteiskuntaa, uskontoa vai itseämme varten?

Jo vuosikymmeniä väestön vähenemisestä kärsineessä Unkarissa on nyt ehdotettu erikoista uutuutta: neljän lapsen äiti ei enää maksaisi palkastaan tuloveroa. Sosialistisessa Itä-Saksassa oli olemassa hieman samankaltainen syntyvyysporkkana: kolmannen lapsen synnyttyä vanhempien opintolainat kuolettuivat.

Lapset ovat myös teologinen kysymys. ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.” Mitä se tarkoittaa tänään, tässä moniongelmaisessa maailmassa?

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Ekumeniassa on valittava, maistuisiko meille Calvinin rösti vai paavin pizza

Kolumni: Perustan opintopäivät kokoavat niitä, jotka kokevat kirkon teologian menneen ryskyen ojaan

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKolumni: Kirkkoherran valinta kuuluisi ensisijaisesti seurakuntalaisille, ei luottamushenkilöille
Seuraava artikkeliMikä avuksi, kun seurakunnan työyhteisö voi pahoin? – Joskus on pakko vaihtaa työpaikkaa

Ei näytettäviä viestejä