Viime kirkolliskokousviikko sai minut pohtimaan lähetystyön olemusta ja sen järjestämistä, kun kirkko sai kahdeksannen virallisen lähetysjärjestön. Tervetuloa ELY!
Mielessäni heräsi monia jatkokysymyksiä lähetystyön merkityksellisyydestä tässä ajassa. Kirkon lähetyksen pirstaloituminen kovin moniin järjestöihin hämmentää. Kirkolliskokouksessa meille vakuutettiin, että jokaisella on paikkansa, tehtävänsä ja uskolliset tukijansa. Lisäksi Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Hyvä niin. Mutta jos moninaisuus hämmentää kirkollista päättäjää, se varmasti ihmetyttää myös niitä, jotka eivät saa toimijoista yhtä laajaa esittelyä.
OMASSA LÄHIÖSEURAKUNNASSANI Kuopion Männistössä toimii edelleen vireä lähetystyön vastuuryhmä. Täällä päin järjestetään muutenkin aktiivisesti lähetysmyyjäisiä, ja lähetyspiireillä on yhä vakiintunut asema seurakunnissa. Lähetystyö on monelle seurakuntalaiselle sydämen asia, ja nimikkokohteet vankkumaton esirukouksen aihe.
Tällaisen perinteisen lähetystyön paikka seurakunnissa taitaa kuitenkin olla pienemässä. Vastuunkantajat ovat pääosin ikääntyneitä, mikä saa miettimään, millä tavoin globaalia vastuuta kannetaan seurakunnissa tulevaisuudessa. Lähetystyö voi olla pieni osa seurakunnan työntekijän tehtävänkuvaa. Apu saa uusia muotoja. Omassa seurakunnassani hätä Ukrainassa johti toimeliaiden neulojien kokoontumisiin messun jälkeen. Vastuunkanto sai sukkien muodon.
KIRKKO ON olemukseltaan ulospäinsuuntautunut ja globaali, mutta kuva sen globaalista työstä kaipaa reformia. Liian usein kansainvälinen työ näkyy täällä virallisten vierailujen valokuvina, eikä sellaisena kuin sen tulisi olla: kumppanuutena ja yhteistyönä paikallisten toimijoiden kanssa.
Menossa oleva Yhteisvastuukeräys on vaivaton tapa toimia lahjoittamalla. Kirkko globaalina vastuunkantajana liittyy keräyksen myötä laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, miten lapset ja nuoret voivat kasvaa väkivallattomassa ympäristössä. Yhteiskunnalliset jännitteet ja niihin liittyvä nuorten syrjäytyminen huolettaa meitä. Globaalisti pääsy kolutukseen ratkaisee lapsen ja hänen perheensä tulevan elämän.
Emme istu Kuopion torilla ja kiinnitä ohi kiirehtivien kulkijoiden huomiota maailman köyhimmistä köyhimpiin naisiin ja lapsiin. Ehkä meidän kristittyinä pitäisi? Ilman herättelyä ihmisoikeudet oman kokemuspiirin ulkopuolella voivat jäädä etäisiksi.
Tarja Välimäki
Kirjoittaja on itäsuomalaisittain elämää ihmettelevä kirkon luottamushenkilö Kuopiosta ja terveystieteiden yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!