Kunnioittavan keskustelun malli! Olin päässyt unohtamaan koko ilmiön. Se ei ollut hyvä merkki.
Kotimaa24 uutisoi äskettäin, että kirkon malli rakentavaan keskusteluun avioliitosta ei ole lyönyt läpi. Järvenpäässä syksyllä 2016 toteutettu pilottikeskustelu on jäänyt tällä haavaa ainoaksi mallin mukaan järjestetyksi kohtaamiseksi. Näin siitä huolimatta, että testikeskustelun osallistujilta saatiin hyvää palautetta.
Kunnioittavan keskustelun malli oli yksi kirkon yrityksistä päästä eteenpäin avioliittosolmussaan. Kirkko tunnusti aivan liian myöhään, että avioliittolain muutos tarkoittaa sille vääjäämättömiä seurauksia. Lopulta kirkolliskokous laittoi liikkeelle neljä asiaa. Syntyivät piispojen selonteko kirkon avioliitto-opetuksesta, oikeudellinen selvitys lakimuutoksen vaikutuksista kirkolle sekä perheen ja avioliiton muutosta luotaava artikkelikokoelma.
Neljäs askel oli kunnioittavan keskustelun malli. Oppia haettiin Britanniasta. Sovittiin, että tavoitteena on kuunnella keskustelukumppanin mielipidettä, ei muuttaa sitä.
Syksyllä 2016 mallia kokoontui testaamaan muutamia kymmeniä kirkon työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Joukossa oli myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia. Tapaamisen piti olla vain alkua. Hiippakuntien, suurten seurakuntien ja järjestöjen oli määrä järjestää vastaavia tilaisuuksia eri puolilla Suomea.
Puolitoista vuotta on kulunut. Tilaisuuksia ei tullut.
***
Kunnioittavien keskustelujen tyrehtyminen on huolestuttavaa kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on kirkossa yhä vellova epäselvyys avioliitosta. Toisten mielestä avioliitto ei ole muuttunut eikä muutu, toiset vihkivät homopareja täyttä päätä. Kolmannet – myös kirkon tuleva arkkipiispa – peräävät yhä keskustelua.
Mutta mihin jäi keskustelu, kun kirkolla oli käsissään tarkoitukseen varta vasten luotu malli, käytännöllinen työkalu teologisten kantojen lähentymiseen? Se jätettiin virumaan paperiksi paperien joukkoon. Eivätkö osapuolet pystyneetkään haastamaan itseään? Vai eikö malliin haluttu sitoutua? Ainakin osaa perinteisellä kannalla olevista kismitti, että malli perustuu psykologiaan, ei tunnustukseen.
Tapaus herättää toisenkin huolen. Pelkään nimittäin pahoin, että kunnioittavan keskustelun kohtalo ei ole poikkeus. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun mutkikkaiden vaiheiden jälkeen kasaan saatu paperi vaietaan kirkossa kuoliaaksi.
Jos kirkko ei osaa tehdä muuta kuin papereita, sillä ei ainakaan ole varaa jättää niitä käyttämättä.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.