Kolumni: Kun puhutaan sanan­vapaudesta, on syytä kysyä kaksi jatko­kysymystä

Kuva: Rami Marjamäki

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan ihmisellä oli maailman luomisessa avustava rooli. Hän sai tehtäväkseen keksiä eläimille nimet: "Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui."

Jos nyt rohkenen Raamattua tulkita, se oli ensimmäinen Jumalan ihmiselle osoittama työtehtävä. Luojan uskoa maan tomusta muovailemansa olennon kykyihin osoitti se, että urakka oli kaikkea muuta kuin helppo tai vähäpätöinen: ihmisestä tuli saman tien runoilija, kielen keksijä.

***

Oivalsin sanan mahdin, kun aloin opiskella yliopistossa kirjallisuudentutkimusta. 1980-luvun lopulla ihmistieteitä ravisteli niin sanottu kielellinen käänne. Opin, että sosiaalinen todellisuus on sanoista rakennettu. Toisin sanoen näemme maailman kielen ehdoilla. Oivallus suorastaan räjäytti tajuntani.

Kielenkäytön luovaa tehtävää voi havainnollistaa pohtimalla sanavalintojamme silloin, kun viittaamme meistä jollakin tavalla poikkeaviin ihmisiin. Se, millä sanoilla puhumme vaikkapa vähemmistöistä, vaikuttaa siihen, miten heitä kohtelemme. Vieraslajiset voi torjua, lähimmäisiä ei.

Toimitin vuonna 2005 yhdessä Anna Rastaan ja Laura Huttusen kanssa teoksen nimeltään Suomalainen vieraskirja, jossa pohdittiin monikulttuurisuutta koskevien käsitteiden kotoutumista Suomeen ja suomeen. Johdannossa kirjoitimme, että tällä hetkellä sana "maahanmuuttaja" vaikuttaa ihan neutraalilta ilmaisulta mutta emme voi tietää, onko niin myös tulevaisuudessa. Nyt viitisentoista myöhemmin olen havainnut, että yhtä useammassa yhteydessä puhutaankin "maahan muuttaneista" – onhan aivan totta, ettei tänne jo asettunut ole enää muuttaja.

***

Kieli on jatkuvassa muutoksessa. Julkisuudessa keskustellaan jatkuvasti sanoista, joita toiset pitävät merkitykseltään vanhentuneina ja sävyiltään loukkaavina ja toiset taas yhä käyttökelpoisina. Muuttuvista merkityksistä käytävät neuvottelut ovat normaalia kieliyhteisön toimintaa. Luojan kieliavustajien työ ei koskaan lakkaa.

Sanojen voimasta rakentaa yhteistä todellisuuttamme on kyse myös keskustelussa sananvapaudesta. Kun vapaudesta puhutaan jonkun tai joidenkuiden oikeutena, on syytä kysyä kaksi jatkokysymystä: kenen vapaudesta on kyse ja mihin se vapauttaa? Jos jollakulla on oikeus nimetä toisen identiteetti vialliseksi tai jopa synnilliseksi, millaiseen vapauteen se meidät johtaa?

Onko se luomista vai tuhoamista?

Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija. Kolumni on julkaistu 4.2.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Kolumni: Kun puhutaan sananvapaudesta, on syytä kysyä kaksi jatkokysymystä