Kolumni: Kuka pelastaisi kirkon?

Ilmiselvän vastauksen otsikon kysymykseen tiedämme kaikki, mutta usein helpoimmat ratkaisut ja selvemmät valinnat on kaikkein vaikeimpia panna käytäntöön. Ihmisinä osaamme hyvin tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita. Keskusteluissa ihmisten kanssa selvät asiat jäävät nopeasti sivuun ja henkilökohtainen mielipide astuu keskeiseen rooliin.

***

Täällä Pilistveressa Keski-Virossa tapaan paljon ihmisiä Suomen kirkosta. Usein puhumme Suomen kirkon haasteista ja tulevaisuudesta. Haasteiden määrittely riippuu keskustelukumppanin asemasta ja työalasta kirkossa. Useimmiten on niin, että oman työalan haasteet ja asema on se kaikkein tärkein kysymys, kun kirkon tulevaisuudesta puhutaan.

Toinen teema, johon keskustelut aina menevät, ovat kirkon ”suuret” kysymykset: Onko kirkon kynnys liian matalalla vai korkealla? Onko kirkko liian hallintokeskeinen ja virkamieskirkko? Ovatko yhtymät hyviä vai huonoja? Pitäisikö seurakuntien olla pienempiä vai isompia? Miten Kipa toimii? Näitä kysymyksiä on muitakin. Viron kirkosta katsottuna ongelmat ovat vähän hupaisiakin, kun omat haasteet ovat toista luokkaa. Maaseurakunnissa täälläpäin on vaikeaa löytää toista pappia tuuramaan sunnuntaina – seurakuntien talousmurheista puhumattakaan.

Onhan näitä samoja kysymyksiä käyty läpi myös Viron kirkossa. Niistä keskustellaan jonkin verran jatkuvasti. Kun tulin kirkkoon töihin tarjoilin itsekin kaikenlaisia vastauksia oman ymmärrykseni mukaan. Nyt 15 vuotta myöhemmin huomaan olevani usein hiljaa, kun keskusteluissa aletaan ratkaista ”suuria” kysymyksiä. Huomaan ajattelevani, että jos kaikki nämä mielipiteiden tarjoilijat hoitaisivat oman työnsä ja vastuunsa kunnolla, kirkko olisi jo paljon parempi paikka.

***

Raamatussa Johanneksen evankeliumissa (21:15–17) Pietari vakuuttelee Jeesukselle rakkauttaan ja vasta kolmannella kerralla Jeesuksen kysymykseen hän ymmärtää vastata: ”Herra, sinä tiedät kaiken”.

Tästä on hyvä palata siihen ilmiselvään vastaukseen otsikon kysymykseen. Kun omat mielipiteet, vakaumukset ja vahvuudet jäävät sivuun, on helpompi luottaa Herraan. Luottamus häneen rohkaisee meitä hoitamaan omaa tehtäväämme kirkossa nöyrästi, uskollisesti ja innolla. Muu on sitten Herran huomassa.

Kirjoittaja on Viron Pilistveren seurakunnan kirkkoherra.

Kuva: Hermann Kalmus

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliEssee: Jokainen kirkon kysymys on lopulta raamattukysymys – on kysyttävä, miten luemme Raamattua
Seuraava artikkeliKaisamari Hintikka on nyt Espoon piispa – vihkimysmessua leimasi valo, uusi piispa saarnasi rajoista

Ei näytettäviä viestejä