Kolumni: Keskitien kulkija ei edusta enemmistön käsitystä siitä, miten kirkon pitää ratkaista eri­mielisyytensä

Kuva: Pasi Leino

Olen viime vuosina miettinyt paljon sanoja, joilla luodaan mielikuvia tässä kirkossa. On silmiinpistävää, että lehdissä ja kirjoituksissa toistuvat luonnehdinnat maltillinen uudistaja tai keskitien kulkija.

Uudistajien joukkoon ja keskitien kulkijoiksi näyttää olevan tungosta. Kukapa haluaisi olla maltillinen jarrumies tai marginaalinen tallustelija. Kenen todellisuudesta nämä sanat puhuvat ja kumpuavat?

Jos asiaa katsoo kirkolliskokouksen näkökulmasta, keskitien kulkija on henkilö, joka tasapainoilee uudistusten ja säilyttämisen välimaastossa. Kirkkoon kuuluville nuorille aikuisille tällainen henkilö näyttäytyy pikemmin pelokkaana perinteiden vaalijana. Keskitien kulkija edustaa harvoin kirkkoon kuuluvien tai edes papiston enemmistön käsitystä siitä, miten kirkon tulisi toimia ja ratkaista erimielisyytensä.

Heikko kirkollinen vaaliaktiivisuus ja välillinen vaalitapa kasvattavat kuilua tavallisten seurakuntalaisten ja kirkon päättävien elinten välillä. Kirkolliskokouskuplassa todellisuus hämärtyy nopeasti. Salissa käytävä keskustelu tuntuu arkiselta ja normaalilta sille, joka salissa istuu. Ulkopuoliselle sen todellisuus ja puhetapa ovat vieraita ja vieraannuttavia, kaukana heidän elämänsä todellisuudesta.

***

En haikaile suorien kansanvaalien perään. Ne eivät ole ratkaisu ongelmaan. Meitä ei auta eteenpäin toive seurakuntavaalien äänestysprosentin noususta ja seurakuntalaisten aktivoimisesta.

Tavalliselle ihmiselle kirkko ei hahmotu hallinnon kautta. Ihmisten kirkkosuhteelle tai hiljaiselle uskolle vaalit eivät merkitse mitään. Kirkon merkitys ei avaudu ihmisille kirkkopolitiikasta käsin, vaan kirkko on heille auttamisen, armon ja rukouksen paikka.

Sitä suurempi vastuu on annettu kirkon päättäjille. Heidän on tiedostettava, että kirkossa pieni vähemmistö päättää suuren enemmistön asioista. Pystyvätkö he pitämään huolta siitä, että myös kirkon enemmistön ääni kuuluu päätöksenteossa? Miten kykenemme varmistamaan, että myös he tulevat kuulluiksi, joille uskon kieli on vieras, mutta jotka haluavat olla edelleen osa tätä yhteisöä? Jos emme onnistu tässä, ajaudumme tilanteeseen, jossa tavallisten ihmisten usko, toivo ja rakkaus ovat toisarvoista.

On tärkeää, ettei kieli vääristä todellisuutta, jossa elämme. Kirkon johdossa ja luottamustehtävissä keskitien kulkija ei ole maltillinen uudistaja eikä uskollinen säilyttäjä, vaan ihminen, joka kuulee hiljaisen enemmistön sydänäänet ja uusien sukupolvien kaipuun.

Kirjoittaja on Turun tuomiorovasti. Kolumni on julkaistu 11.2.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Kolumni: Keskitien kulkija ei edusta enemmistön käsitystä siitä, miten kirkon pitää ratkaista erimielisyytensä