Kolumni: Joka vuosi lauluntekijät pähkäilevät, mikä vielä voisi olla kiinnostava näkökulma jouluun

Kaija Pispa. Kuva: Rami Marjamäki

Joululaulut soivat tavarataloissa. Kalenterin luukuista löytyy jouluisten kuvien ja runojen lisäksi suklaata, teetä, aamiaishilloa, meikkejä, olutta tai mitä vain kuvitella saattaa. Pipareita, joulutorttuja ja glögiä maistellaan hyvissä ajoin. Fiksuimmat askartelevat ja lähettävät joulukorttinsa ja aloittavat siivouksen varhain.

Huomaan taas olevani joulunoviisi. Ainoastaan jouluvalot on sytytetty valaisemaan pitkän syksyn harmautta. Mutta sitten sataa lunta ja maailma muuttuu valkoiseksi. Joulumieli lähestyy minua, vaikka en itse tee mitään, en käy missään, en osta mitään.

Tyhjyyteen, mielen hiljaisuuteen, pääsee pujahtamaan sellaista, mikä muuten peittyy joulun välkkyvää kuva-, ääni- ja touhumaailmaa kahlatessa. Taustalla hyrisee Vexi Salmen lauluteksti. "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen."

Tästä yksinkertaisesta kertosäkeestä avautuu kuva joulusta, joka ei vaadi mitään ja jossa saa levätä Jeesus-lapsen syntymän ihmettä katsomassa. Tähän haluaisin lopettaa. En keksi muuta sanottavaa. Kaikki joulusanat on loppuun kaluttu.

***

Joululauluja väsänneet runoilijat ovat lukeneet evankeliuminsa ja kolunneet sen rivien välitkin etsiessään uusia joululauluideoita. Ja paljon ovatkin löytäneet. Minä muiden mukana.

Joka vuosi lauluntekijät pähkäilevät, mikä vielä voisi olla kiinnostava näkökulma joulun tarinaan. Joskus löytyy jokin uusi vivahde, jokin uusi tapa sanoittaa Marian, Joosefin, paimenten tai vaikka aasin ja lampaiden näkökulmaa tallin ihmeeseen. Paljon syntyy myös entisten kaltaisia, samoja ilmaisuja ja ajatuksia toistavia joululauluja. Vaihtelua saadaan tonttu- ja joulupukkitarinoista sekä joulun tavoista ja sattumuksista. Tästä olkoon esimerkkinä Juice Leskisen osuva jouluparodia Sika.

Luonnontieteellisen maailmankatsomuksen omaksuneelle Pentti Linkolalle ei omien sanojensa mukaan ollut suotu uskonnollista uskoa, mutta hän oli kiinnittynyt joulun tarinaan ja sen yliluonnolliseen kauneuteen, joka liikutti häntä syvästi. Vaikka kyllästyisi joululaulujen ehtymättömään vuohon, joulukertomukseen ei voi kyllästyä. Betlehemin karjasuojasta säteilee valoa ja enkellaulu soi, kun syventyy ajattelemaan joulun tärkeimpiä sanoja ja niiden merkitystä: Rauha maassa, hyvä tahto ihmisillä, taivaallinen valo, kiitos ja ylistys, äiti ja lapsi, Jumalan rakkaus, joka kurkottuu aivan alas saakka.

Jumalamme tanssii pimeydessä yön.

Taivaat leiskahtavat hänen rakkauttaan.

Jouluyö on kaunein hetki luomistyön

kun Vapahtaja syntyy maailmaan.

Kaija Pispa

Kirjoittaja on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Kolumni on julkaistu 11.12.2020 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Lue Kaija Pispan muita kolumneja:

Kolumni: Taide on nimetöntä kaipausta paikkaan, jonka olemassaolon tietää varmasti

Kolumni: Meissä asuvat arki-ihminen ja havaitsijaihminen, jotka voivat joutua keskenään ankaraan ristiriitaan

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.