Kolumni: Ihmisen hyvät teot eivät kuulu joulun ytimeen – vaan Jumalan hyvä teko

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä, Katri Helena laulaa Junnu Vainion sanoin kappaleessa Joulumaa. Syvän rauhan etsiminen ja kaipaaminen kuuluvat olennaisesti suomalaiseen joulun odotukseen.

Monen joulu on kuitenkin täynnä pettymyksiä, kun yhdessäolo läheisten kanssa kiireisen syksyn jälkeen ei olekaan pelkkää idyllistä rauhan valtakuntaa. Sekä vanhat katkeruudet että jouluvalmistelujen tuoma stressi saavat hermot kärähtämään kuin Gävlen olkipukin. Jos ainoa osoite rauhan valtakunnalle on oma sydän, jää se saavuttamattomaksi unelmaksi. Matka sinne veisi iankaikkisuuden, vaikka Junnu Vainio toisin väittää. Siinä eivät edes suuret puurokauhat auta.

***

Myös kirkossa on vaara liukua unelmointiin ihmisen omasta sydämestä tai omista teoista löytyvästä joulurauhasta etenkin, jos se tehdään hyvin kauniisti kynttilän valossa hennon lumisateen ja kulkusten kilinän säestyksellä. Esimerkiksi Ruotsin kirkon julkaisemassa Vaihtoehtoisessa adventtikalenterissa esitetään joka päivälle kehotus johonkin hyvään tekoon. Eihän siinä sinänsä muuta vikaa ole kuin se, ettei sillä ole mitään tekemistä jouluevankeliumin kanssa.

Joulurauha ei tule siitä, mitä ihminen tekee vaan siitä, mitä Jumala on tehnyt ja lahjoittanut. Unelmointi ei kestä todellisten ihmisten todellista joulua. Ongelmiensa, ristiriitojensa ja syyllisyytensä kanssa kamppailevaa ihmistä eivät ilahduta toistuvat kehotukset etsiä rauhaa omasta sydämestä. Ne vain lisäävät taakkaa ja ahdistusta.

***

Kukaan jouluevankeliumin henkilöistä ei osaa odottaa jumalallista väliintuloa, vielä vähemmän valmistautua siihen. Niin Maria ja Joosef kuin paimenetkin voisivat todeta, että en ollut sitä pyytänyt ja se tuli minulle yllätyksenä. Paimenet eivät kuuluneet siihen porukkaan, joka odottaa Messiaan syntymistä hartaasti. Heitä pidettiin epäluotettavina ja syntisinä jo ammattinsa puolesta. Rauhan valtakuntaa ei löydy heidänkään sydämestään.

Kuitenkin juuri heille esitetään maailman ensimmäinen joulukonsertti ja kerrotaan Vapahtajan syntymisestä. Merkkinä siitä, että Vapahtaja on heitä varten, tämä makaa eläinten syöttökaukalossa. Jumala tulee heille arkisista arkisimpaan paikkaan täysin yllättäen.

***

Joulun evankeliumi on ilosanoma juuri siksi, ettei se edellytä ihmiseltä itseltään mitään. Jeesus ei kysy, onko täällä kilttejä lapsia, koska hän tietää, että ei ole. Hänen lahjansa on tarkoitettu tuhmille. Siksi meidän ei tarvitse teeskennellä hänen edessään mitään. Jumala tuo valon pimeyteemme meidän ulkopuoleltamme. Hän syntyy ihmiseksi, jotta voi ihmisenä kantaa meidän syntimme.

Rauhan valtakunta on Kristuksen lahja.

Kirjoittaja on Suomen Luterilaisen 
Evankeliumiyhdistyksen (Sley) 
Helsingin Luther-kirkon teologi.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Tervetuloa kotiin

Kolumni: Avioliitto ei ole kirkon ainoa siunaus

Kolumni: Saako uskova itkeä hautajaisissa?

Edellinen artikkeliKun joulua ei saanut viettää – Jehovan todistajien näkökulmia joulunviettoon
Seuraava artikkeliVastoinkäymisiä kokeneen Antti Railion sielu seestyy kirkossa

Ei näytettäviä viestejä