Harva johtaja on yhtä avoimesti ilmaissut toimintansa periaatteet kuin paavi Franciscus. Ne on kirjoitettu vuoden 2013 Evangelii Gaudium -asiakirjaan. Visiona on kirkko, joka suuntautuu ulospäin ja samastuu köyhiin.
Asiakirjasta löytyy myös neljä ohjenuoraa, jotka nykyinen paavi kehitteli nuorena jesuiittana: ”Aika on suurempi kuin tila”, ”Ykseys on vahvempi kuin konflikti”, ”Realiteetit ovat tärkeämpiä kuin ideat” ja ”Kokonaisuus on suurempi kuin osat”.
Erityisesti kannattaa huomata ensimmäinen periaate. Se alleviivaa, että nopeiden valloitusten sijasta tarvitaan aikaa vaativia prosesseja: vain siten saavutetaan kestäviä tuloksia.
***
Argentiinalainen paavi onkin halunnut sysätä käyntiin prosesseja. Puhutaan Franciscus-efektistä. Siksi katolisessa kirkossa kuulee nyt uutta keskustelua naisten roolista, seksuaalivähemmistöistä ja ehtoollisvieraanvaraisuudesta.
Saksankielinen maailma näyttäisi ottavan roolia uudistusten veturina. Saksan piispainkokouksen puheenjohtaja ilmoitti taannoin valmiutensa jakaa ehtoollinen protestanteille. Uutisarvoa on sillä, että kyseessä on kirkon johtohenkilö, mutta ehtoollisvieraanvaraisuutta on ennenkin harjoitettu ruohonjuuritasolla vastoin virallista linjaa.
Saksan paikalliskirkon kokous Der Synodale Weg (suom. synodaalinen tie) päätyi vastikään näyttämään vihreää valoa joukolle reformeja: pappien pakollisesta selibaatista on luovuttava, naisia vihittävä kirkon virkaan ja samaa sukupuolta olevat pariskunnat siunattava. Linjaukset hyväksyttiin selvällä enemmistöllä, ja niitä kannattivat myös monet piispat.
***
Isot päätökset tehdään toki Vatikaanissa, jossa on suhtauduttu kriittisesti Saksan omavaltaiseen otteeseen. Paavi näyttäisi toivovan enemmän asenteiden muuttumista kuin pykälämuutoksia. Franciscuksen periaatteiden valossa uudistukset vaativat aikaa, jotta tuloksena ei olisi skisma.
Esitykset homoseksuaalisuuden uudelleenarvioimiseksi tulevat lähinnä Euroopasta. Tämä ei yllätä, sillä Aasiassa ja Afrikassa vain ani harvat maat tunnustavat lainsäädännössään homoseksuaaliset parisuhteet.
Olisi virhe ajatella, että globaalin etelän katolilaiset eivät olisi avoimia uusille ajatuksille. Päinvastoin: etelässä on paljon progressiivista ajattelua, mutta keskiössä on köyhyys ja oikeudenmukaisuus sekä uskontodialogi.
Etelässä ollaan joskus jopa pykälän verran radikaalimpia, sillä tiedän Aasiassa esitetyn ehtoollisvieraanvaraisuuden ulottamista hinduihin ja muslimeihin. Ja kannattaa muistaa, että Franciscus-efekti on lähtöisin Latinalaisesta Amerikasta.
Kirjoittaja toimii johtavana asiantuntijana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Kolumni: Franciscus-efekti tuo katoliseen kirkkoon puhetta naisten roolista ja seksuaalivähemmistöistä