Täytyy rehellisesti myöntää, että ennen korona-aikaa en ollut yhtään innostunut osallistumaan etänä esimerkiksi messuun. Oikea tapa osallistua oli istua kirkonpenkissä. Korkeintaan jonkin seurakunnan jumalanpalvelusta saattoi hetken aikaa ikään kuin katsella ulkopuolisena, mutta osallistumiseksi sitä ei voinut omalta osaltani sanoa.
Seurakuntaelämä on kokenut koronaviruksen seurauksena historiallisen muutoksen. Muutos tapahtui pakon sanelemana ja hämmästyttävän nopeasti. Loputtomalle väittelylle ei ollut onneksi aikaa.
Vaikka Taivalkosken seurakunta on vallan vähävarainen, päätimme yksimielisesti viime vuonna hankkia kirkkoon laadukkaat striimauslaitteet, joille tuli hintaa lähemmäs 15 000 euroa. Tämä oli varmasti kannattavin investointi pitkään aikaan. Kirkkoherran kännykällä striimaaminen ei ole enää tätä päivää.
Erilaiset etäosallistumisen tavat ovat hieno mahdollisuus ja Jumalan lahja. Etäyhteydet ovat olleet siunaukseksi. Olisi suuri virhe ja vahinko luopua etäyhteyksien käyttämisestä, kun korona joskus siirtyy historiaan.
***
Korona-aika on muuttanut omia asenteitani. On kätevää, helppoa ja vaivatonta osallistua vaikkapa jumalanpalvelukseen tai konserttiin kotona sängyllä pötkötellen tai luonnossa lenkkeilen. Jumalanpalvelus on tullut keskelle tavallista elämää. Olisi hienoa, jos joskus esimerkiksi messun tekstinlukija lukisi tekstin vaikkapa omalta mökkilaituriltaan käsin.
Etäyhteydet ovat tuoneet seurakuntaelämään mukaan runsain joukoin uusia seurakuntalaisia. Kirkon kynnys on tullut matalammaksi. Esimerkiksi marraskuussa Taivalkosken kirkossa järjestettyyn iskelmämessuun on etäyhteyksien välityksellä osallistunut arviolta lähemmäs 2 000 henkilöä. Läheskään kaikki osallistujat eivät ole olleet taivalkoskelaisia.
Normaaliaikana Taivalkosken kirkkoon mahtuisi 350 osallistujaa.
***
Erilaisia osallistumisen tapoja ei tarvitse arvottaa. Nyt tulisi vakavasti miettiä jumalanpalveluselämän kehittämistä etäosallistumisen näkökulmasta. Etänä ei ainoastaan katsella tai kuunnella, vaan ihan oikeasti osallistutaan. Ehtoollinen muodostaa tässä valitettavan poikkeuksen.
Missä kaksi tai kolme on yhdessä koolla Jeesuksen nimessä, siellä Jeesus on heidän keskellään. Nykyään tämä toteutuu entistä useammin ajan ja paikan rajoista välittämättä etäyhteyksien välityksellä.
Etäosallistuminen haastaa perinteisiä teologisia käsityksiä. Nyt kannattaisi avoimesti ja mahdollisuuksien näkökulmasta pohtia esimerkiksi seurakuntalaisuuden uusia ulottuvuuksia.
Kirjoittaja on Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra ja Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti. Kolumni on julkaistu 21.1.2022 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.