Lempäälän vanhoillislestadiolaisen rauhanyhdistyksen kiusaamistapaus herättää keskustelua. Nyt kiusaamisesta kertonut henkilö ja tätä julkisesti puolustanut Simo Saarimaa kertovat saaneensa tietoa, että Saarimaata ei enää tervehdittäisi sanoilla ”Jumalan terve”. He sanovat saaneensa asiasta vahvistuksen Lempäälän rauhanyhdistyksen johtokuntaan kuuluvilta henkilöiltä.
– Minulle on sanottu tällä viikolla, että Simo Saarimaa on ”sidottu”, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että niin kauan, kun Saarimaa ei tee parannusta esimerkiksi siitä, että hän on hakenut apua ulkopuoliselta eli piispalta, hänelle ei voi sanoa Jumalan terve, kiusaamista kokenut henkilö sanoo Kotimaa24:lle.
Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että viime sunnuntaina rauhanyhdistyksen seurakuntapäivillä kiusaamista kokenutta puolustanut Saarimaa ei enää olisi Jumalan valtakunnassa eli hän olisi vanhoillislestadiolaisen seurakunnan ulkopuolella.
– Se, että ei sanota Jumalan terve, tarkoittaa, että on suljettu Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Yleensä tuo on sellainen päätös, että sen takana pitää olla keskeisten vaikuttajien, siellä on oltava useampi yhdistyksen puhuja, tai sitten se on johtokunnan päätös, tutkija, pappi Johannes Alaranta selvittää vanhoillislestadiolaisten terminologiaa.
Hän sanoo pitävänsä hyvänä, että Lempäälän tapausta käsitellään julkisuudessa. Alaranta toteaa, että hänestä olisi käsittämättömätöntä, jos kirkon johto ei puuttuisi tapahtumiin. Alaranta vertaa niitä 70-luvun hoitokokouksiin.
– Simo Saarimaan ainoa ”virhe” on, että hän on puolustanut kiusattua, Alaranta hämmästelee Saarimaan kohtelua.
Perniöläinen, itsekin vanhoillislestadiolainen Alaranta on tietoinen tapahtumista omien kontaktiensa kautta.
– Olen kuullut ”kyliltä”, että minut on heitetty saatanalle ja että tämä julkistettaisiin sunnuntaina rauhanyhdistyksessä. Olen siis raakasti sanottuna ”saatanan leirissä” enkä enää seurakunnan rakkaudessa. Rauhanyhdistyksen säännöissä sanotaan, että jos johtokunta erottaa, henkilölle pitää antaa vastapuheenvuoro, mutta minua ei ole kuultu asiassa, Saarimaa sanoo ja viittaa siihen, että häntä ei enää tervehdettäisi sanoilla Jumalan terve.
Saarimaan ja kiusaamista kokeneen henkilön tietojen mukaan Saarimaan olisi katsottu nousseen seurakuntaansa vastaan ja olisi myös ollut puhetta että hänessä on väärä henki, jollaista retoriikkaa käytettiin 70-luvun hoitokokouksissa.
”Kaikki puheenvuorot olivat erittäin armollisia”
Kotimaa24:n tavoittama nimettömänä julkisuudessa pysyttelevä johtokunnan jäsen sanoo toisin kuin Saarimaa, ettei johtokunta ole tehnyt päätöstä siitä, että Saarimaata tervehdittäisi ”Jumalan terveellä”. Tällainen ajatus olisi sen sijaan tullut esille seurakuntapäivässä seurakunnalta itseltään.
– Tämä ajatus tuntui tulevan seurakuntapäivässä ihan seurakunnan taholta. Seurakunnalla on ymmärrys uskon asioissa. Useissa puheenvuoroissa seurakuntapäivillä tuli esille, että Simossa ei ole oikea henki, Jumalan lapsen henki. Tuli esille, että Simo ei ole uskomassa samalla tavalla kuin me, jos ei ole uskomassa ei voi tervehtiä Jumalan terveellä. Oikea henki on, että löytää itsensä pienen paikalta, oikea henki perustuu armoon ja anteeksiantamukseen, hän sanoo.
– On palaamisen armo, kun löytää itsensä pienen paikalta, kun haluaa uskoa omat synnit anteeksi.
Johtokunnan jäsenen mielestä kaikki viime sunnuntain seurakuntapäivässä käytetyt puheet olivat armollisia ja hänen mielestään puolestaan kiusaamista kokenutta henkilöä puolustaneella Saarimaalla oli ”kova ja syyttävä henki”.
– Me emme tunnista ollenkaan tätä kiusaamisjuttua, en minä ymmärrä mitä tämä on. Tuntuu, että sen sijaan meitä kiusataan nyt ja leimataan. Mitään tahallista kiusaamista ei ole ollut ja olemme halunneet sovintoa koko ajan, johtokunnan jäsen sanoo.
Kotimaa24:n tavoittama Lempäälän rauhanyhdistyksen johtokunnan varapuheenjohtaja Timo Syväjärvi ei halua kommentoida koko asiaa ennen kuin siitä on tiedotettu seurakunnalle eli rauhanyhdistyksessä ensi sunnuntaina.
Simo Saarimaa sanoo itse puhuneensa hyvin ystävällisesti viime sunnuntain seurakuntapäivässä rauhanyhdistyksessä. Hän kertoo hämmästelleensä sitä, että kiusaaminen hengellistetään.
– Kysyin puheessani myös, että jos joku salissa näkee minussa kohdan, jossa uskon eri tavalla, että hän voisi kertoa asiasta. Kukaan ei kertonut asiasta. Oman puheenvuoroni jälkeen lähdin pois terveyttäni suojaten, Saarimaa sanoo.
Lue myös: Kiusaamisasia esillä Lempäälässä – ”ulkopuolisilta ei pidä hakea apua”
Voittonen: Seurakuntapäiville on voitava tulla pelkäämättä
AL: Valtakunnansyyttäjänvirasto puntaroi Lempäälän tapausta
Lempäälän kiusaamisasiassa kantelu valtakunnansyyttäjänvirastoon