Kirkon tuore tulevaisuusselonteko Siunauksen signaalit on herättänyt runsaasti keskustelua kirkossa. Pelkästään kirkolliskokouksen täysistunnoissa kuultiin aiheen tiimoilta noin kuusikymmentä puheenvuoroa. Keskustelua kirvoitti niin selonteon metodi, sisältö kuin sen oletetut tavoitteetkin.
Kirkkohallituksen kehityspäällikkö ja teologian tohtori Liisa Björklund on projektin vastuuhenkilönä tyytyväinen kokonaisuuteen.
– Aiemmissa selonteoissa ja mietinnöissä ei ole vastaavalla tavalla menty keskelle arkea. Pyrimme metodimme avulla ihmisten kokemusten ja ajatusten tasolle, mitä kautta pääsee sisälle merkitystietoon.
Selonteon aineisto koottiin niin kutsutuissa signaalihuoneissa. Yli 140 ihmistä vastasi kysymyksiin, jotka oli luokiteltu eri aihekokonaisuuksiin. Niitä olivat esimerkiksi hengellisyys, tabut, toivo, perhesuhteet, Jeesus ja se, mihin kirkkoa tarvitaan. Signaalihuoneiden aineistoa täydennettiin myös verkkokyselyillä ja pop up -haastatteluilla, joita ei kuitenkaan käytetty ensisijaisena lähteenä. Niiden kautta tavoitettiin yli 400 ihmistä.
– Tavoittelimme moniäänisyyttä emmekä muotoilleet kysymyksiä organisaatio- tai instituutiolähtöisesti. Emme myöskään kysyneet ihmisiltä, millainen kirkon pitäisi olla, vaan sitä, mistä heidän arkensa koostuu. Mikä on heille pyhää ja mihin he uskovat? Mikä on ihmisille merkityksellistä?
Björklund alleviivaa, että he eivät välineellistä ihmisten vastauksia ja pyri sen pohjalta laatimaan toimintaohjetta kirkolle.
– Jotkut kummastuttaneet aiheet ovat kummunneet ihmisten omista pohdinnoista hengellisten kysymysten äärellä. Agendana ei ollut saada tiettyjä vastauksia tai edes muotoilla kysymyksiä niin, että tietynlaisia vastauksia nousisi esille.
Metodi saa kiitosta myös Turun yliopiston tulevaisuudentutkija Leena Jokiselta, jonka mukaan tutkimuksesta välittyy lämpö ja ihmisläheisyys.
– Tämä seurasi tulevaisuudentutkimuksen perinnettä tulevaisuustyöpajojen suhteen siten, että kuunteleminen ja vuorovaikutus olivat avainasemassa. Oltiin keskitytty siihen, että tulevaisuutta tehdään yhdessä näiden ihmisten kanssa, Jokinen kommentoi Kotimaalle.
Kirkolliskokousedustaja ja poliittisen teologian dosentti Patrik Hagman ilmaisi tyytyväisyytensä ennen kaikkea metodiin.
– On hienoa, että tutkimuksessa käytettiin laadullista metodia. Se auttaa ymmärtämään mikä ihmisille todella on merkityksellistä.
”Tuleeko meidän kuunnella ihmisiä vai Raamatun sanaa?”
Kuuteenkymmeneen kirkolliskokoussalissa kuultuun puheenvuoroon mahtui myös kritiikkiä ja ihmettelyä. Kirkolliskokousedustaja Marianna Juntti jäi pohtimaan, mitä selonteolla haettiin? Mitkä olivat sen tavoitteet?
– Huoneissa kysytyt kysymykset olivat aika yleismaailmallisia. Teologinen puoli jäi pohdituttamaan.
Junttia jäi mietityttämään myös selonteosta seuraavat johtopäätökset.
– Kuunnellaanko ihmisiä vai ennemmin Raamatun sanaa? Se tulee olemaan jatkotyöskentelyn kannalta tärkeä kysymys.
Saman kysymyksen äärelle pysähtyi myös kirkolliskokousedustaja ja teologian tohtori Erkki Koskenniemi.
– Tietysti on tärkeää kuunnella ja tietää, mitä ihmiset ajattelevat. Emme kuitenkaan tunne Jumalaa ihmisten ajatuksista vaan Kristuksesta, Raamatusta ja sakramenteista. Suuntaa tulee hakea sieltä.
Jos Koskenniemen ja Juntin pohdinta keskittyi enemmän lähtökohtiin ja jatkokysymyksiin, kiinnitti kirkolliskokousedustaja sekä yliopisto- ja lhbtiqa-ihmisten pappi Late Mäntylä huomiota kysymysten puutteellisuuteen. Mäntylän mukaan esimerkiksi rasismi ja vammaisten oikeuden puuttuivat selonteosta kokonaan.
– Miksi sellaiset tärkeät aiheet kuten ei-binäärisyys ja muunsukupuolisuus uupuivat? Näkyikö moninaisuus vastaajissa muutenkin kuin että vastaamaan kutsuttiin myös kirkkoon kuulumattomia?
”Myönteinen suhtautuminen kirkkoon yllätti”
Liisa Björklund kertoo, että selonteon tekijät yllättyivät vastaajien myönteisestä suhtautumisesta kirkkoon.
– Myönteinen suhtautuminen ja kirkon tärkeys ilmenivät myös sellaisilla vastaajilla, jotka olivat seurakunnasta kauimpana. Toki on myönnettävä, että kaikkein kriittisimmät eivät välttämättä lähteneet vastaamaan lainkaan.
Myönteinen suhtautuminen yllätti myös monet edustajat positiivisesti. Seuranneen keskustelun vilkkauttakin on arvostettu. Kirkolliskokousedustaja ja Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson toteaa, että selonteosta kummunnut keskustelu on tärkeä asia.
– Puheenvuorot ovat olleet myös aika ennakoitavia. Kommenteissa tuntuu toistuvan huoli. Uushenkisyys mietityttää monia, samoin jooga ja polyamoria. Moni tuntuu miettivän, onko kirkkoon tulossa jotain sille vierasta.
Steffanssonin mukaan monet pohtivat, mikä on kirkon oma identiteetti ja kuinka hengellisyyden uudet muodot tulisi kohdata.
Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen huomaa myös, että selonteossa korostuva hengellisyyden moninaistuminen on poikinut kauhistelevaa keskustelua.
– Itse toivon, että kirkkoon mahtuu monenlaista kristillisyyttä – oli sitten kyse korkeakirkollisesta toiminnasta tai kristillisestä joogasta. Olen yllättynyt siitä, että niin moni kokee ihmisten hengellisyyden uhaksi. Moni näkee oman uskonsa pelon kautta ja keskittyy nyt vain uskon puolustustyöhön.
Tulevaisuusselontekoa Korolainen pitää hienona ja rohkaisevana kokonaisuutena.
– Se ei ole pelkkä raportti vaan myös työkalu seurakunnille. Se tulee toimimaan loistavana taustamateriaalina tulevalle strategialle.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!