Arkkipiispa Kari Mäkisen teologinen erityisavustaja Risto Leppänen on valittu Liedon kirkkoherraksi. Viisi vuotta arkkipiispan palveluksessa muuttivat häntä. Hän kertoo Kotimaa24:lle miten.
– Nämä ovat olleet elämäni vauhdikkaimmat vuodet. Tämä on tietyllä tavalla unelmaduuni. Ei ole ihan helppo lähteä tästä hommasta, Leppänen sanoo ja kehuu vuolaasti työyhteisöään.
Arkkipiispan avustaminen ei ole virastotyötä. Se on verkostoitumista, tietojen hakemista ja hyvin monenlaisten taustatöiden tekemistä. Se on media- ja yhteiskuntasuhteiden hoitamista.
– Arkkipiispa antaa erilaisia tehtäviä ja tekee ratkaisuja, miten hän meidän, avustajiensa työpanosta käyttää ja hyödyntää. Tehtäväni on siis ollut avustaa Mäkistä hänen viranhoidossaan. Arkkipiispan tehtävä on haastava ja niin monipuolinen, että toivottavasti olen voinut tukea sitä.
Leppänen on työssään tavannut myös monia yhteiskunnallisia vaikuttajia, vaikka toppuuttelee ajatusta, että työ olisi eliitin kanssa seurustelua. Ylipäänsä hänelle on välittynyt kuva, että kirkko on hyvällä tavalla yhteiskunnan keskellä ja läsnä.
– Eri hankkeista on piirtynyt esiin, että kun kirkko on kirkko, sillä ei ole mitään hävettävää tässä yhteiskunnassa. Arkkipiispa on avannut yhden näkymän, jossa kirkko on yhteiskunnassa myönteisellä tavalla ja omana itsenään tässä todellisuudessa läsnä. Näitä tarinoita on tullut paljon. Kirkolla on vahvempi rooli kuin monesti ajatellaan.
– Itselleni myönteisin anti viiden vuoden työstä on se, että voin selkä suorassa ja hyvällä identiteetillä olla kirkon pappi ja edustaja. Identiteetti on kasvanut ja onneksi myös oma tulkintahorisontti on laajentunut. Siinä arkkipiispalla on ollut iso rooli.
Leppänen kuvaa viimeisiä vuosia kirkollisen ja yhteiskunnallisen elämän korkeakouluksi. Yksi koulu lisää hänelle on ollut suhde omaan hengelliseen perintöön, vanhoillislestadiolaisuuteen. Vaimon, Mari Leppäsen, pappisvihkimys näkyi ja kuului julkisuudessa. Risto Leppänen menetti puhujan oikeudet Turun rauhanyhdistyksessä. Liikkeen johto ei hyväksy naispappeutta.
Toisaalta Leppänen kertoo oppineensa arvostamaan vanhoillislestadiolaisuutta uudella tavalla.
– Sellaista myönteistä voimaa ihmisen elämässä, että ihminen kiinnittyy ja kasvaa jostakin ja reilusti on sen kanssa sinut.
Hän kuvaa suhdettaan vanhoillislestadiolaisuuteen kauniiksi perinnöksi, joka kulkee mukana mutta jota on koeteltu.
– Se on polku jota kuljen ja jossa kotipiha kulkee mukana.
Kuva: Liedon seurakunta