Kirkko ja minä: Aarno Cronvallille Temppeli­aukion kirkon erityis­piirre on inhimillisyys

Temppeliaukion kirkossa ei ole rajaa esiintyjien ja yleisön välillä, vaan kaikki ovat yhtä, Aarno Cronvall sanoo. Kuva: Wikimedia Commons/ Pertsaboy

Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on toimittaja, kulttuurivaikuttaja Aarno Cronvall Helsingistä.

"Kävin Temppeliaukion kirkossa ensimmäisen kerran joskus 1970-luvulla tutustumassa rakennukseen ihan uteliaisuudesta. Enemmän aloin käydä kirkossa siinä vaiheessa, kun rupesin ohjaamaan siellä televisio-ohjelmia ja juontamaan tilaisuuksia.

Olen saanut juontaa tässä kirkossa muun muassa itsenäisyyspäivän juhlakonserttia ja talvisodan päättymispäivän muistokonserttia jo parikymmentä vuotta. Näissä on aina ollut juhlallinen ja sykähdyttävä tunnelma.

Kallioon louhitussa kirkossa on hyvä akustiikka: laulu kantaa, jouset soivat kauniisti. Myös urkumusiikki sopii sinne erinomaisesti.

Juontaessani kerron ensisijaisesti teoksista ja taiteilijoista, mutta pyrin pitämään myös huumoria mukana. Pääpaino on musiikilla, tilalla ja ilmapiirillä, jota konsertti kirkkoon luo. Minulle on tärkeää myös se, että konserteissa puhutaan molempia kotimaisia kieliä.

Tämän kirkon erityispiirre on inhimillisyys. Katutasossa sijaitsevaan kirkkosaliin on helppo tulla, siellä on mukavat penkit ja hyvä jalkatila. Saarnastuoli sekä orkesterin ja kuoron korokkeet ovat etuvasemmalla, ja myös urut ovat kirkon etuosassa. Kirkossa ei ole rajaa esiintyjien ja yleisön välillä, vaan kaikki ovat yhtä. Sekin on hienoa, että vierailijat voivat tulla seuraamaan konsertin harjoituksia.

Temppeliaukio on kaunis ja harmoninen tila. Kattoikkuna tuo valoa eri tavalla eri vuorokauden aikoina ja vuodenaikoina. Kirkkoa ei ole koristeltu liikaa. Jykevät kiviseinät, kuparikatto ja puiset penkit muodostavat upean kokonaisuuden.

Kirkkoon menee mielikseen, vaikka ei olisi mitään asiaakaan. Siellä voi istahtaa, kuunnella, katsella ja hiljentyä. Kirkossa on hyvä olla, sieltä tulee aina vähän valaistuneena pois.

Temppeliaukion kirkko on minulle rakas myös siksi, että isäni Erik Cronvallin siunaustilaisuus pidettiin siellä vuonna 1979. Hänet siunasi isäni ystävä, rovasti Viljo Lindbohm. Isäni toimi Radion sinfoniaorkesterin kapellimestarina 1944–1970, ja hänet saattoi viimeiselle matkalleen orkesterista koottu kokoonpano, jota johti Leif Segerstam. Se oli hieno tilaisuus, joka jätti jälkensä.

En ole kovin aktiivinen kirkossakävijä, mutta minulla on kyllä vahva usko. Käyn kirkossa aika paljon musiikin kautta. Arvostan kirkon monipuolista musiikkiperinnettä, kuten oratorioita ja passioita. Lisäksi kirkko tarjoaa hienoja mahdollisuuksia musiikin harrastamiseen esimerkiksi erilaisten kuorojen muodossa."

Aarno Cronvall. Kuva: Leena Mäkijärvi

Temppeliaukion kirkko

Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelema kirkko valmistui vuonna 1969. Sitä kritisoitiin aikanaan voimakkaasti korkeiden rakennuskustannusten vuoksi. Nykyisin se on Suomen suosituin sisänähtävyyskohde.

Kirkko ja minä: Aarno Cronvallille Temppeliaukion kirkon erityispiirre on inhimillisyys