Kristikunnan merkittävin pyhä tai pyhimys on Neitsyt Maria, Jumalansynnyttäjä, Herramme Jeesuksen äiti. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa hänen asemansa on keskeinen ja näkyvä: tämän kertoo Mariaa tai Mariaa ja Jeesus-lasta esittävien patsaiden ja ikonien runsaus.
Luterilaisessa kirkossa Neitsyt Marian asema on marginaalisempi. Miksi näin on käynyt, onko näin oltava ja miten asian pitäisi olla, sitä käsittelee Risto Pottonen uudessa kirjassaan Luterilainen Neitsyt Maria.
Pottonen on tehnyt huolellista teologista työtä. Kirja selvittää Neitsyt Marian asemaa Tunnustuskirjoissa, Lutherilla ja kirkkotaiteessa. Mariaa etsitään myös katekismuksista, saarnoista, musiikista, virsistä ja raamatuntulkinnasta. Pottonen analysoi mariologiaa myös kirjallisuudessa, messussa ja kirkkovuodessa.
Pottonen käy läpi kirkon teologianhistorian ja itseymmärryksen kannalta hyvin tärkeitä asioita. Monin esimerkein hän myös kertoo, miten Maria ja mariologia pitkälti putosivat kyydistä luterilaisuuden vankkureiden kolistessa luterilaisen ortodoksian ajasta läpi valistuksen nykyajan kirkkoon asti. Erityisesti 1800-luku oli luterilaisuudelle muutenkin käänteentekevää. Tekstin perusteella ei liene liioiteltua sanoa, että luterilaisuus käytännössä ja teologiassakin 1900-luvulle tultaessa pitkälti unohti Herran äidin. Sillä voi olla seurauksensa inkarnaatioteologian ja soteriologian kannalta.
Kenties mielenkiintoisinta kirjassa on teologinen pohdinta siitä, pitäisikö myös luterilaisten kumartaa ja kunnioittaa Pyhää Neitsyttä ja voitaisiinko Mariaa rukoilla. Pottonen muistuttaa, että Marian rukoileminen on esirukouspyynnön esittämistä ja Herran äidin kunnioittamista. Mielenkiintoinen on myös vertaus kastekaavan manaukseen: jos pahaa henkeä voidaan niin puhutella, miksei sitten pyhää Äitiä.
Isoja, isoja asioita, joita varsinkin teologien kannattaa mietiskellä. Ylipäätään Pottosen teologiset ja historialliset löydöt sekä ajatukset Mariasta tässä kirjassa ovat kenelle tahansa tutustumisen ja keskustelun arvoisia – ja teologisesti hyvin sivistäviä.
Kirjoittaja itse tiivistää sanomaansa kirjansa lopussa: ”Ei ole luterilaista Neitsyt Mariaa, koska ei ole luterilaista kirkkoakaan. Mutta on yhteinen ja apostolinen Kirkko, jossa mekin olemme ja jossa hän on Kirkon äiti.”
Risto Pottonen: Luterilainen Neitsyt Maria. Books on Demand, 274 s. – Arvio julkaistu Kotimaassa 26.6.
Kuva: Olli Seppälä – Maria-patsas Pyhän Henrikin katedraalin sisäpihalla Helsingissä.