Puheenjohtajan tehtävät Herättäjä-Yhdistyksessä juuri jättäneeltä Jukka Hautalalta ilmestyi keväällä mielenkiintoinen teos Siionin virsien kolmannesta kokonaisuudistuksesta. Uudistettu laitos otettiin käyttöön tänä kesänä Nilsiän herättäjäjuhlilla.
Kirjan alussa on ytimekäs kuvaus siitä, millaisten vaiheiden läpi vuonna 1790 suomennetut Siionin virret ovat Suomessa kulkeneet. Kirjasta saa myös hyvän käsityksen siitä, miten monien vaiheiden läpi ja millä aikataululla, joukolla ja tekniikoilla tuoreinta uudistustyötä on tehty.
Väitteet siitä, että heränneet olisivat tuoreimmassa uudistuksessa hylänneet perintönsä vaikuttavat kirjan valossa perusteettomilta. Prosessissa on tutkittu tarkasti myös Siionin virsien aiempia laitoksia ja pyritty osin palauttamaan tekstejä lähemmäs alkuperäistä ideaa, toki ymmärrettävyys ja nykykieli huomioiden. Palautetta on pyydetty ja otettu vastaan joka vaiheessa.
Itseäni kiinnostivat kirjassa eniten ne osiot, joissa kerrottiin virsien uudistamisen teologisista perusteista. Niihin on kohdistunut eniten luuloja, pelkoja ja intohimoja myös julkisessa keskustelussa. Perusteita avataan kirjassa seikkaperäisesti ja lukuisin esimerkein.
Uudistuneessa kokoelmassa on haluttu painottaa nykyiselle körttiläiselle itseymmärrykselle tyypillisiä asioita kuten kokonaisvaltaista uskontulkintaa, kansankirkollisuutta ja luomisen teologiaa. Virret ovat rukouspuhetta Kristukselle niin, että veisaaja on samalla viivalla toisten veisaajien kanssa. Virret eivät ole julistusta muille vaan sielunhoidollista sielupuhetta, joka ei tule ylhäältäpäin. Uudistuksessa on tehty hienovaraista siirtymää yksilökeskeisestä ja tuonpuoleisuuteen nojaavasta pietismistä yhteisöllisen huolenpidon suuntaan. Usko ja rakkaus vaikuttavat aina rinnakkain.
Virret kertovat ilosta, surusta, pelosta, syyllisyydestä ja menetyksistä. Jumalan ja ihmisen välillä on jännite: vaikka ikävän kohde on varma, ihminen kahlaa omat pohjamutansa ja epäilyksensä loppuun saakka. Siionin virret ovat yhä armon ja ikävän virsiä.
Siionin virsien raamatullisuus ei perustele oikeaa oppia ja elämää. Raamatun kertomukset toimivat rohkaisevana peilinä veisaajalle: jo sukupolvet ennen meitä ovat saaneet avun Jumalalta ja mekin saamme liittyä avunpyytäjien jatkumoon. Psalmeille tyypillinen sielupuhe kuuluu vahvana.
Myös Siionin virsien osastojako uudistui. Edellisen laitoksen pelkistetystä mallista palattiin moniulotteisempaan. Jako ei kuitenkaan noudattele perinteistä kirkkovirsikirjan osastojakoa, vaan perustuu veisaajan tunnetilojen ja Jumalan armolupausten vuorovaikutukseen. Osastoja on 11: Ikävä, Havahtuminen, Ahdistus, Armo, Ilo, Yhteys, Oikeus, Juhla, Aamu, Ilta ja Elämä.
Sävelmien osalta uudistuksessa ei pyritty täysin yhtenäiseen ja mekaaniseen veisuun tapaan, vaan rohkaistiin paikallisiin veisuukäytäntöihin esimerkiksi niekuttelussa ja myös rytmin käsittelyssä. Sävelmiin on lisätty pikkunuotein vaihtoehtoisia niekkuja. Tarkoista taukomerkinnöistä on luovuttu ja siirrytty hengityspilkkuihin. Vaihtojakoisista sävelmistä on jätetty tahtiviivat pois. Sävelmistössä korostuivat entisestään kansantoisinnot, joista valtaosa on eteläpohjalaisia.
Hautala painottaa, että perinnöstä eläminen vaatii jokaiselta sukupolvelta myös rohkeutta uudistaa. Uudistettu laitos on paras mahdollinen yritys vastata perinnön pohjalta ympäröivän ajan haasteisiin, muttei suinkaan täydellinen tai lopullinen.
Jukka Hautala: Veisuun vuoksi. Uudistuvat Siionin virret. 160s. Herättäjä-Yhdistys/ Kirjapaja 2017.
Jukka Hautala, miksi halusit kirjoittaa tämän kirjan?
– Toivon, että kirja voisi viedä lukijansa matkalle virsien sisäiseen maailmaan ihmettelemään, löytämään ja ihastumaan niiden ihmissukupolvia yhdistävään kiehtovaan voimaan. Toivon, että kirjasta välittyy lukijalle virsien – tuttujen tai uudistettujen – takainen rikas maailma, virsihistorian monet kerrokset ja juuret. Toivon, että sieltä voisi paljastua myös kristinuskoon liittyviä keskeisiä asioita ja tuoreita näkökulmia niihin.
Mikä oli yllättävin tai tärkein havainto, jonka teit kirjaa kirjoittaessasi?
– Kirjoittaminen on eräällä tavalla ajattelemista, jäsentelyä ja syventymistä kulloiseenkin aiheeseen. Tämän kirjan osalta yksi yllättävin ja hyvin tärkeä havainto itselleni oli ”sielupuheen” tunnistaminen. Kun sen piirteet hahmottuivat uudistusprosessin kuluessa ja kirjaa kirjoittaessa, sielupuhe toimi avaimena moneen suuntaan.
– Tärkein havainto oli oikeastaan se, että Siionin virsien aikaisempien kokoelmien (Malmivaara, Haavio) useisiin osiin jaetut ja katkotut virret olivat hukanneet hieman sielupuheen ajatusta. Siitä irrotettuna osa virsistä vaikutti luettuina tai veisattuina hieman osoittelevilta. Kun näidenkin virsien yhteys sielupuheen kehykseen löytyi uudestaan, se oli yllättävää ja tärkeää. Samalla tämä löytö kirkasti myös Siionin virsien omalaatuista asennetta ja rukoilemisen tapaa.
Mikä kirjoitusprosessissa oli haastavinta? Entä hauskinta?
– Haastavinta on varmasti ollut löytää paljouden keskeltä ne keskeiset asiat, jotka auttaisivat lukijaa ja virsien veisaajaa löytämään virsien rukouksen uudelleen ja tuoreena.
– Hauskin vaihe liittyy itse virsien uudistamistyöhön. Sitä tehtiin vuosien ajan syvässä yhteistyössä erityisesti tekstityöryhmän jäsenten kanssa. Olemme tehneet lukuisia pieniä löytöjä, huumoria ja yksityiskohtia, jotka sinällään eivät välttämättä päätyneet uudistettuihin virsiin eivätkä tähän kirjaankaan.
Mikä on Siionin virsien merkitys ja anti Suomen kristityille? Mikä niissä on erityistä verrattuna muihin laulukokoelmiin?
– Ruotsin kielestä suomennetut Siionin virret ovat eräällä tavalla kaikkien suomalaisten herätysliikevirsikirjojen ”äiti”. Kokoelmat siitä lähtien ovat enemmän tai vähemmän sille velkaa. Siionin virsien kaksi keskeistä osaa ovat Jumalan ehdoton armo ja toisaalta se, että ihminen voi ja saa olla Jumalansa edessä täysin avoin ja rehellinen. Kutsun tätä jälkimmäistä ”publikaanin rukousasennoksi”. Siionin virsien henki on lempeä ja luja.
– Toivon, että Siionin virret voisivat vapauttaa kenet tahansa liittämään oman elämänsä tunnot virsien rukoukseen. Siionin virsien henki on se, että kaikki virteen tai rukoukseen yhtyvät ovat ihmisinä ja kristittyinä samalla viivalla. Kaikki veisaavat lattian tasolta Kristusta kohti. Tämä on sellaista matkalla olevien yhteistä puhetta, jossa tuntuu samalla ihmisen keskeneräisyys ja toisaalta Kristuksen läsnäolo.
Mitä Siionin virret sinulle henkilökohtaisesti merkitsevät?
– Tunnen suurta kiitollisuutta rikkaasta virsiperinnöstä, jonka ääreen edelliset sukupolvet ovat minua johdatelleet. Minulle virret ovat tärkeä osa omaa henkilöhistoriaa ja nykyisyyttä. Ne kantavat elämän sanoja.
Kuva: Emilia Karhu
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.