Kirja-arvio: Elävä teologia on aina myös henkilö­kohtaista – pappi avaa yksityis­ajatteluaan

Helsingin tuomiokapitulin parin viikon takainen päätös erottaa Kai Sadinmaa pappisvirasta toi esiin (jälleen kerran) kysymyksen siitä, mitä pappi voi opettaa. Mikä on kirkon teologiaa ja mikä papin omaa, kirkon tunnustuksen ja perinteen ulkopuolelta omaksumaa?

Tämä peruskysymys tulee vastaan myös Anni Pesosen kirjassa Credo, joka tarjoaa virkistävän, joskaan ei mullistavan näköalan yhden teologin ajattelun kehittymiseen ja kristityn taipaleeseen.

Körttitaustainen Pesonen on teologian tohtori ja toiminut Helsingin yliopistossa opettajana. Tällä hetkellä hän on pappina Nurmijärvellä. Hänen henkilökohtaiset uskonelämän pohdintansa nojaavat vahvasti eksegetiikkaan ja alaotsikon mukaan myös mystiikkaan. Lisäksi psykologia ja henkilöhistoria nousevat esiin, sillä viime kädessä elävä teologia on aina myös henkilökohtaista.

Pesonen kertoo hankalasta isäsuhteestaan, perheen ”toksisesta isävaltaisuudesta”, minkä vuoksi puhe Jumalasta isänä ei resonoi hänelle lainkaan. Maskuliininen jumalapuhe aiheuttaa ”suoranaisen antabusrektion”. Teini-iässä puhe Taivaan isästä oli ”kuin minua lyötäisiin tiskirätillä naamaan”.

Omissa henkilökohtaisissa rukouksissaan hän puhuttelee Jumalaa äidiksi. Mutta samaan hengenvetoon Pesonen sanoo, ettei seurakuntaelämässä tuota vaikeuksia pitäytyä vanhassa ja perinteisessä isä-muodossa.

Pesonen kertoo, kuinka kolminaisuusoppi alkoi aueta hänelle vasta keski-iässä ja hiljaisuuden rukouksen kautta.

Kristillisyyteen, varsinkin luterilaisuuteen, on kuulunut ihmisen syntisyydestä muistuttaminen ja jopa siinä piehtaroiminen. Pesonen ymmärtää synnin moninaiseksi käsitteeksi. Ihminen ei ole vastuussa kaikesta synniksi nimitetystä, viime kädessä vain omasta valinnastaan tehdyistä teoista.

Kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on henkilökohtainen ja käsittelee uskonnäkemysten kehittymistä. Toinen osa on teoreettisempi ja siinä tukeudutaan mystiikan kirjallisuuteen. Pesonen hahmottelee kontemplaation [mietiskelyn] mahdollisuutta eikä pelkää puhua buddhalaisuudesta ja mindfulnessista.

Myös kysymys Jeesuksen julistamasta Jumalan valtakunnasta saa tulkinnan mystiikan näkökulmasta.

Anni Pesonen: Credo. Tieni mystiikkaan. Basam Books 2021. 164 sivua.

Arvio on julkaistu 27.8. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Kirja-arvio: Elävä teologia on aina myös henkilökohtaista – pappi avaa yksityisajatteluaan

Edellinen artikkeliSeurakuntaopisto vaihtoi nimeä ja on nyt STEP-koulutus
Seuraava artikkeliMinisteriö avasi avustus­haun pandemiasta kärsineille uskonnollisille kesä­tapahtumille

Ei näytettäviä viestejä