Saamelaisten asema kirkossa näyttäytyy valoisana saamelaistyönsihteeri Erva Niittyvuopiolle, vaikka parannettavaakin vielä olisi.
– Tahtotila kirkossa on kulttuuria ja kieltä tukeva. Ymmärretään, että meillä on alkuperäisväestö, jolla on oma kieli ja kulttuuri, Erva Niittyvuopio sanoo.
Tukea on saatu materiaalihankintoihin, esimerkiksi pohjois- ja inarinsaamen kielisiin Katekismuksiin. Työn alla on myös uusi painos pohjoissaamenkielisistä virsikirjoista.
Saamelaisten kotiseutualueella ei kuitenkaan ole saamenkielisiä nuorisotyönohjaajia eikä diakoniatyöntekijöitä. Tukea työntekijöiden kielikoulutukseen tarvittaisiin, jotta palveluita voitaisiin tarjota omalla kielellä. Tulevaisuudessa tiedossa on myös eläköitymisiä.
– Tulevaisuuden haasteet liittyvät edelleen kielikysymyksiin. Työntekijöiden kanssa puhutaan sellaisista sydämen asioista, joista pitäisi päästä puhumaan omalla kielellään, Erva Niittyvuopio sanoo.
Niittyvuopio kertoo utsjokelaisesta nuorisotyöntekijästä, joka kielitaidottomanakin tekee täydellistä työtä.
– Hän pitää kiinni perinteistä, joita meille siellä Utsjoella kuuluu. Samaa on havaittavissa diakoniatyöntekijöissä, mutta kielitaito syystä tai toisesta puuttuu.
Utsjoella järjestetään saamelaista rippikoulua, johon tulee nuoria myös pääkaupunkiseudulta.
Torstaina 6.2. vietettiin saamelaisten kansallispäivää. Inarissa järjestettiin tuolloin saamelaisalueen piispanmessu ja sunnuntaina 9.2. järjestettiin Rovaniemellä kaksikielinen messu.