Kävikö Jeesus pääsiäislauantaina tuonelassa?

Alttaritaulu_Berliini420

Apostolisen uskontunnustuksen mukaan Jeesus astuu kuolemansa jälkeen alas tuonelaan. Toisaalta Luukkaan evankeliumissa Jeesus lupaa ristillä ryövärille tapaavansa hänet paratiisissa vielä samana päivänä. Onko uskontunnustuksen ja evankeliumin kertomuksen välillä ristiriita? Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Outi Lehtipuu selvittää mistä on kyse.

 – Eihän siinä ole sen kummempaa, näinhän se on. Siinä on ristiriita, Lehtipuu sanoo.

 – Kaiken kaikkiaankin näkemykset kuolemanjälkeisestä todellisuudesta ovat yksityiskohdissaan toisistaan poikkeavia. Se näkyy myös varhaisten kristittyjen opetuksissa. Raamatussa ei anneta yksiselitteistä vastausta mitä meille tapahtuu tai mitä Jeesukselle tapahtui kuoleman jälkeen.

Lehtipuun mukaan ajatus Jeesuksen tuonelaan astumisesta ei ole erityisen näkyvästi esillä Uudessa testamentissa. Lähinnä siihen viitataan 1. Pietarin kirjeessä, jossa Kristuksen kerrotaan saarnaavan kuolemansa jälkeen vankeudessa oleville hengille (1.Piet 3:19).

 – Taustalla on ongelma siitä, että kun julistetaan pelastuksen olevan mahdollista ainoastaan uskomalla Jeesukseen, mitä tapahtuu niille, jotka kuolivat ennen Jeesuksen kuolemaa. Eräät varhaiskristilliset kirjoitukset kuten Nikodemuksen evankeliumi vastaavat kysymykseen. Nikodemuksen evankeliumissa Jeesus menee kuolemansa jälkeen tuonelaan ja poimii mukaansa vanhan liiton pyhät, Aadamin, patriarkat ja viimeisenä Johannes Kastajan. He eivät voi pelastua ilman Jeesusta.

Entä sellaiset vainajat, jotka eivät ole eläessään koskaan kuulleet evankeliumia? Lehtipuun mukaan ongelma on verrattain nuori.

– Se lienee vasta modernin ajan herättämä kysymys. Maapallo pieneni löytöretkien myötä ja kohdattiin kansoja, jotka eivät olleet kristittyjä. Varhaisille kristityille tämä ei ollut ongelma. Heille riitti, että kristityt pelastuvat.

Vaikka apostolisen uskontunnustuksen tuonelaan laskeutumisen ja Luukkaan evankeliumin ryövärikertomuksen ristiriita on tiedetty jo vanhastaan, se on Jeesuksen neitseellistä syntymää vähemmän esillä nykykeskustelussa.

– Jännää, että neitseestä syntymisestä on tullut se, josta kiistellään vaikka uskontunnustus on täynnä hankalia muotoiluja. Kun tästä tulee puhetta, sanon että hankalampi on puhe siitä, että Jeesus istuu taivaassa Jumalan oikealla puolella. On hämmästyttävää, että neitseestä syntyminen halutaan nähdä konkreettisesti, mutta kukaan ei vaadi uskomaan kahteen vierekkäiseen valtaistuimeen, joista toinen on toisen oikealla puolella. Kaikkihan tietävät, että oikea ja vasen riippuu katsojan näkökulmasta.

Vastaavasti tuonelaan astuminen heijastaa Lehtipuun mukaan vanhaa kolmikerroksista maailmankuvaa, jossa kuolleiden valtakunta on alapuolella, taivas yläpuolella ja meidän maailmamme keskikerroksessa.

Raamatun kertomukset kuolemanjälkeisistä tapahtumista sisältävät muitakin erikoisuuksia. Jo Vanhassa testamentissa on henkilöitä kuten profeetta Elia, joka temmattiin vaunuilla suoraan taivaaseen.

– Uudessa testamentissa on aluillaan ajatus, että on kuolleiden erityisryhmä kuten Apostolien teoissa mainittu ensimmäinen marttyyri Stefanos tai Luukkaan evankeliumin ryöväri, jotka pääsivät kuolemansa jälkeen suoraan taivaaseen kulkematta tuonelan kautta. Sama toistuu myös muissa varhaisissa marttyyrikertomuksissa. Toisaalta esimerkiksi Luukkaalla odotetaan myös selkeästi viimeistä tuomiota, jonne kuolleet herätetään. Näitä kuvia ei pysty sovittamaan yhdeksi rationaaliseksi kokonaisuudeksi. 

– Voi hyvin kysyä miksi pitäisi. Uskonto ja uskonnollinen kieli ovat lähempänä taidetta kuin tiedettä, Lehtipuu sanoo.