Usko on se, mistä uskonnossa syvimmältään on kyse. Lisäksi kyse on paljosta muustakin, kuten vaikkapa tapakulttuurista, taiteesta, ajattelusta, taloudesta sekä hieman vaikeasti määriteltävästä asiasta eli kansan mielenmaisemasta.
Journalismia, joka käsittelee uskontoa ja siihen liittyviä ilmiöitä, voidaan kutsua uskontojournalismiksi samaan tapaan kuin puhutaan talous- tai urheilujournalismista.
Helsingin Sanomien tuore Teema-lehti (2/17) on mainio esimerkki uskontojournalismista, olkoonkin, että sitä tekevät muut kuin uskontoaiheisiin erikoistuneet toimittajat. Lopputulos ratkaisee, ei toimituksen työnkuvien määrittelyt.
HS Teema on sen verran tuhti paketti ja monipuolinen yritys hahmottaa, miltä uskontojen Suomi näyttää, että sitä kannattaa lukea hartaudella.
***
Hatunnosto Teeman tekijöille. Viimeistään nyt kirkossa kannattaisi heittää kompostiin takavuosien suosittu hokema, että ”Helsingin Sanomat on suomen kirkkovastaisin lehti”. Ei ole enää aikoihin ollut, jos milloinkaan.
Joku voisi pitää Usko-Teemaa jopa hampaattomana, sillä erityistä uskontokritiikkiä on vaikea jutuista löytää. Lehdessä on peräti 16 henkilöhaastattelua, jotka on toteutettu suoran sitaatin periaatteella. Jutussa on äänessä vain haastateltava, hän ikään kuin pitää pienen monologin.
Ratkaisu on kiinnostava ja arvatenkin tietoinen valinta. Vanha ekumeeninen ja myös uskontodialogin periaate on, että antaa kirkkojen (ja uskojen) edustajien itse puhua puolestaan ilman, että toimittaja tai hänen edustamansa media tuputtavat sivusta koko ajan omaa (usein valtakirkon) näkökulmaansa.
Teema on selvästi liikkeellä avoimin mielin. ”Monologien” takana on yllättäviäkin nimiä, kuten Suomen viimevuotinen euroviisuedustaja Sandhja Kuivalainen, joka on hindulainen, tai Salatut elämät -tv-sarjan vakionäyttelijä Esko Kovero, joka on ortodoksi.
Juttujen monologisuuden voi myös nähdä heijastavan asennetta, että uskonto on yksityinen ja yksilöllinen asia.
Ainoa perinteinen juttu, liitteissä usein käytetty reportaasi, on vierailu Jehovan todistajien Betelissä eli Vantaalla sijaitsevan keskustoimiston vapaaehtoistyöntekijöiden yhteisössä. Kyseisessä jutussa myös viitataan Jehovan todistajien saamaan kovaan kritiikkiin mediassa muun muassa karttamiskäytännöstä.
Kriittinen näkökulma mainitaan, ja tiedottaja Veikko Leinonen saa puolustautua. Hän sanoo, että Jehovan todistajat ovat joutuneet ”valemedioiden” uhriksi ja että tietty klikki yrittää mustamaalata heitä. Muun muassa Uskontojen uhrien tuki UUT ry on Leinosen mukaan osa tätä ”klikkiä”.
***
Teeman esipuheessa eli pääkirjoituksessa Helsingin Sanomien liitepäällikkö Lauri Malkavaara, pappilan poika, tekee kiinnostavan tunnustuksen. Hän määrittelee itsensä kepeäksi ja jumalaapelkäämättömäksi ihmiseksi, jolle usko ei ole kovin tärkeä. Mutta yhteen asiaan hän uskoo. Nimittäin kirkkoon.
Malkavaaran mukaan luterilaisen kirkon sanomalle on juuri nyt kaikupohjaa enemmän kuin vuosikymmeniin, ehkä vuosisatoihin:
”Jos unohdetaan hetkeksi opilliset kysymykset, kirkon sanoman ydin on lähimmäisenrakkaus. Se on samalla länsimaisen kulttuurimme perusta, ja siihen minä uskon ihan varmasti.”
Malkavaraa tulee sanoittaneeksi kulttuurikristillisyyttä.
Kulttuurikristillisyys – joka herätyskristityille on liki kirosana – sopii reformaatio 500 -merkkivuoteen hyvin. Jos Lutherin alullepanema liikehdintä olisi vain opinsisäistä pilkunviilausta, se tuskin saisi näin paljon mediahuomiota puolen vuosituhannen jälkeen.
***
Helsingin Sanomat kompuroi talvella Suomen uskonnollisten yhteisöjen määriä esittelevässä pylväsgrafiikassa. Lehti oikaisi virheensä, mutta myös Teeman tilastopylväisiin sisältyy ongelma.
Jos nimittäin kuvaa Suomessa vaikuttavia uskontoja vain sillä perusteella, mitkä ovat rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen jäsenmäärät, kuva ei ole todellinen.
Esimerkiksi rekisteröityihin islamilaisiin uskonnollisiin yhdistyksiin kuuluu noin 13 000 jäsentä, mutta Suomessa muslimeita on noin 60 000–70 000. Tätä tietoa ei Teemasta löydy kuin epäsuorasti kohdassa, jossa kerrotaan, että Suomen islamilaisten määrä kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä.
Vastaavasti rekisteröityyn Helluntaikirkkoon kuuluu noin 8 500 jäsentä, mutta kaikkiaan helluntailaisia on Suomessa noin 45 000. Määrä on pysynyt suunnilleen samana jo pitkään. Suomessa myös asuu selvästi enemmän buddhalaisia kuin virallinen tilasto näyttää, samoin katolilaisia.
Hauska yksityiskohta Teeman grafiikassa on luterilaiseen kirkkoon kuuluvien määrää kuvaava pylväs ja sivun ylälaidassa oleva teksti: ”Tämän pylvään korkeus on lähes kolme metriä, joten se ei mahtunut sivulle”.
Kuva: Gun Damén
Lue myös:
Emme etuile jonossa – HS Teema listaa luterilaisuuden perintöä
Aleppon kellot on vuoden uskontouutinen
Kolme eurooppalaista uskontojournalistia kirkon äänenä ja vahtikoirana