Mika Tuovinen arvioi järjestönsä suhdetta kirkkoon ensimmäisessä linjapuheessaan. Pieksämäellä puhunut Tuovinen korosti toisaalta herätysliikkeen ja kirkon erilaisia rooleja sekä toisaalta herätysliikkeen oikeutta määritellä yhteistyön perusteet.
Puheensa aluksi Tuovinen totesi yhteiskunnan ja kirkon arvojen muuttuvan nopeasti. Hänen mukaansa Kansalähteyksen suhteet kirkkoon ovat pääsääntöisesti olleet hyvät, mutta säröjäkin on esiintynyt, erityisesti Helsingin ja Vantaan seurakuntien päätökset olla tukematta Kansanlähetyksen työtä.
Tuovisen muistutti, että Kansanlähetys on alusta asti halunnut toimia kirkossa, mutta että kirkolla ja lähetysjärjestöllä on erilaiset tehtävät ja erilaiset toimintamahdollisuudet.
– Kirkko ei ole herätysliike. Silti odotan kirkon pappina ja jäsenenä, että kirkko toimii ihmisiä kohdatessaan tunnustuksensa mukaisesti ja pitää Raamattua kaiken elämän ja opin ohjenuorana. Silloin herätysliikkeiden ja kirkon välit ovat hyvät. Voimme toimia toistemme tukijoina, yhteisen asian puolesta.
Tuovinen sanoo uskovansa, että yhteistyössä molemmat hyötyvät.
– Tämä läheinen yhteistyö ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Se on ollut valinnan tulos ja yhteinen tahtotila. Ei ole itsestään selvää, että yhteistyö säilyy vahvana. Tässä tarvitaan juhlapuheita suurempaa sitoutumista molemmilta. Tässä kunnioitamme erilaisuutta: Kansanlähetys kirkon erilaisuutta ja kirkko Kansanlähetyksen omaleimaisuutta.
Tuovinen antoi myös ymmärtää, että jos kirkon tai seurakuntien käsitykset poikkeavat liiaksi Kansanlähetyksen tulkinnoista, on seurauksena erillistoiminnan lisääminen.
– Jos kirkko tai paikallisseurakunta irtaantuu perinteisestä kristinuskosta, meidän on etsittävä uusia malleja Kansanlähetyksen ystävien tukemiseksi ja hengellisen ravinnon antamiseksi. Ohjelmamme toteaa: ”Kirkon irtautuessa Raamatusta ja tunnustuksesta Kansanlähetys tarjoaa seurakuntayhteyden järjestämällä avoimia jumalanpalveluksia sekä muuta uskovien yhteyttä ja hengellistä kotia vahvistavaa toimintaa.”
– Jos seurakunnissa leviää järjestöjen boikotointi, siitä seuraa, että näiden järjestöjen ystävät eivät ehkä koe vanhaa kotiseurakuntaansa enää omakseen ja joutuvat etsimään uusia tapoja seurakuntayhteyden hoitamiseksi ja sakramenttien saamiseksi.
Tuovinen siteerasi puheessaan Kansanlähetyksen ohjelmaa: ”Kansanlähetys sitoutuu luterilaiseen tunnustukseen ja on osa luterilaista kansankirkkoa. Se jatkaa kirkon virallisena lähetysjärjestönä, mikäli se saa toimia tämän ohjelman mukaisesti säilyttäen toiminnallisen itsenäisyytensä ja yksityisoikeudellisen asemansa. Työtä tehdään yhdessä kirkon ja sen paikallisseurakuntien kanssa vaarantamatta omaa hengellistä ja teologista identiteettiä. Tunnustaudumme pietistisen luterilaisuuden kirkolliseen ohjelmaan: Kirkossa, mikäli mahdollista kirkon kanssa, mutta ei kirkon vallan alle alistettuna.”
Tuovinen linjasi, että ne, jotka ovat eronneet liian liberaaliksi kokemastaan kirkosta, ovat tervetulleita Kansalähetyksen toimintaan.
– Sen sijaan jos työntekijämme eroaa kirkosta, joudumme pohtimaan, voiko hän jatkaa työntekijänämme.
Tuovinen määritteli, että Kansanlähetys on perinteiseen herätyskristillisyyteen sitoutunut järjestö. Hän käytti evankelioimisesta puhuessaan Kansalähetyksestä ilmaisua ”Jumalan valtakunnan sisäänheittäjä”.
Laajassa puheessaan Tuovinen käsitteli myös Kansalähetyksen suhdetta Raamattuun, lähetykseen ja evankelioimiseen. Hän kysyi monta kertaa puheessaan ”mitä Jumala odottaa”.
– Mitä Jumala odottaa meiltä suhteessa kirkkoon? Asennettamme kuvaavat Paavalin sanat ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18). Olemme itsenäinen liike, joka on halunnut tehdä yhteistyötä unohtamatta kuitenkaan Jumalan meille antamaa tehtävää.