Kansallinen arvopohja muotoutuu Islannissa

Islannin vaakunaGeir H. Haarde pyysi kansakunnalleen Jumalan siunausta suorassa televisiopuheessaan lokakuun 6. päivänä vuonna 2008. Tämä hetki muodostui islantilaisille sen symboliksi, etteivät yhteiset asiat enää olleet yksinomaan ihmisvoimin hallittavissa. Maan talous tulisi romahtamaan. Ja se romahti.

Pohjoismaisen systemaattisen teologian 17. kokous järjestettiin 10.-13.1.2013 Reykjavikissa. Aiheena oli Politiikka teologiassa – teologia politiikassa. Kokouksen avauspuheenvuorossa Islannin yliopiston teologian ja uskontotieteiden tiedekunnan systemaattisen teologian professori Arnfriður Guðmundsdóttir kuvaili islantilaisten kokemuksia talousromahduksen jälkeen:

- Kun esimerkiksi ruoka ja polttoaine kallistuivat kohtuuttomasti ja tuleville sukupolville maksettavaksi jäävä julkinen velka kasvoi jättimäiseksi, niin kyllä kansakunta todella järkyttyi. Viha nousi niin taloudellisia kuin poliittis-yhteiskunnallisiakin vallanpitäjiä kohtaan. Jonkinlainen käännekohta tunnelmassa koettiin kuitenkin vuonna 2010, jolloin julkaistiin talousromahdukseen johtaneita tapahtumia koskeva perusteellinen parlamentaarinen selvitys. Moni koki silloin, että vihdoin me kuulimme sentään totuuden.

Samana vuonna kokoontui laajapohjainen, lähes 1000 osallistujan Kansallinen foorumi. Se saavutti lupaavia tuloksia kansakunnan arvopohjan uudelleenarvioinnissa ja uuden perustuslain muodostumisprosessin tukemisessa.

- Kansallisen foorumin korostamista arvoista esimerkiksi oikea vallanjako, vallankäytön läpinäkyvyys ja vastuu ovat muodostuneet ehdottoman tärkeiksi koko kansakunnan vaatimiksi arvoiksi, Guðmundsdóttir toteaa.

Islannin kansalliskirkko (Íslenska þjóðkirkjan), johon kuului 76,8 prosenttia islantilaisista vuonna 2012, mainitaan maan nykyisessä perustuslaissa. 25-jäseninen Perustuslakikomitea suositteli tämän maininnan poistamista, mutta jätti asian päättämisen parlamentille.

Gudmunsdottir2

Parlamentti päättää asian piakkoin. Joka tapauksessa uusi perustuslakiehdotus velvoittaa valtiota vaalimaan kansallisia perinteitä, joissa luterilaisuudella on keskeinen osansa.

Kirkko on ollut myötäelämässä kansan kärsimyksiä talouskriisin keskellä ja samalla saanut osansa kriisistä itsekin. Talouskriisi on osaltaan herättänyt kirkon työntekijöitä, aktiivijäseniä ja teologeja osallistumaan julkiseen keskusteluun rohkeasti. Kirkon tehtäväksi on muodostunut entistä enemmän vaikeista, myös poliittisista asioista keskusteleminen, ja tärkeiden uusien näkökulmien nostaminen keskusteltaviksi.

(Kuvassa Islannin vaakuna ja toisessa kuvassa Arnfriður Guðmundsdóttir.)