Reformaation merkkivuotta ja Suomen 100-vuotisjuhlia käsitelleessä keskustelutilaisuudessa keskiöön nousivat yllättäen kalat.
– Sanotaan, että luterilaisella Suomessa on sama ongelma kuin kalalla vedessä. Kala ei välttämättä tiedä, mitä on olla märkä, koska siltä puuttuu toinen kokemus. Onko meillä tällainen kokemus ja miten tämä merkkivuosi voisi auttaa kalaa ymmärtämään, mitä on olla märkä, keskustelua vetänyt reformaation merkkivuoden projektisihteeri Timo-Matti Haapiainen kysyi panelisteilta.
Keskusteluun osallistuneet arkkipiispa Kari Mäkinen ja näyttelijä-kirjailija Manuela Bosco eivät aivan heti tarttuneet syöttiin. Kirjailija-toimittaja Kaisa Raittila ei kuitenkaan arastellut.
– Ongelma kirkossa on mielestäni se, että ajatellaan, että oltaisiin samalla tavalla märkiä. Kuitenkin tuntuu siltä, että toiset ovat makeassa vedessä ja toiset suolaisessa. On tällainen harha, että vesi on sama. Minun mielestäni meidän pitäisi vielä tarkemmin tunnistaa, mistä me tulemme ja nähdä ne omat vaikuttimet ja olla pakottamatta muita samaan märkyyteen, hän sanoi.
Esimerkin rohkaisemana myös arkkipiispa innostui jatkamaan metaforaa.
– Minun mielestäni on ihan hyvä, jos voi välillä vaan uida, eikä aina tarvitse ajatella sitä vettä. Voi ehkä katsoa vaan että keitä muita täällä minun kanssani ui.
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden pääsihteeri Pekka Timonen pohti ajattelevia kaloja.
– Jokaisen ajattelevan kalan havainto on, että täällä on muitakin kaloja. Jos minä olen silakka, niin voi olla että kaikki muut eivät ole silakoita. Välillä saattaa olla muuta tavaraa kuin kaloja.
– Luulen että kalan ymmärrys märkyydestä paranee, kun se katselee, että ketä muita siellä märkyydessä liikkuu. Ja muut kalat voi olla jopa sitä mieltä, ettei olla märkiä lainkaan, hän jatkoi.
Timonen kuitenkin huomautti, että metafora oli vaarassa paisua. Timo-Matti Haapiainen päättikin summata keskustelun kirjallisuusviittauksella.
– Tulkka onkel poja. Hietane on ahvena, hihihi.
Olenko minä märkä? Kuva: Wikimedia Commons
Lue myös: