Pappispula vaivaa suomenkielistä seurakuntatyötä Ruotsissa. Suuriin suomalaiskeskuksiinkaan, kuten Boråsiin ja Tukholmaan, ei tahdota löytää kaksikielistä pappia. Rekrytoivien seurakuntien katseet kääntyvät nyt Suomeen.
Ruotsinsuomalainen seurakuntatyö työllistää noin 100 pappia ja diakonia eri puolilla Ruotsia. Määrä on vähentynyt Ruotsin kirkossa jonkin verran viime vuosina ja osa heidän työstään on nykyään ruotsinkielisen valtaväestön parissa. Muita työntekijöitä on lisäksi 50.
Suomenkielisistä papeista on pula ja esimerkiksi Tukholman seudulla. Eläkkeellä oleva rovasti Pekka Turunen toimittaa hautajaisia lähes joka viikko ja vastaa Nyköpingin suomenkielisistä jumalanpalveluksista.
– Pappispula on tosiasia. Tukholman suomalaisen seurakunnan kolmella papilla on kädet täynnä töitä, Turunen toteaa.
Suomenkielisten pappien rekrytointi ei käy hetkessä ja päteviä hakijoita on vähän. Boråsissa suomalaista pappia on haettu kuukausikaupalla ja hakuaikaa pidennettiin maaliskuun loppuun asti, kun pappisvihkimyksen saaneita hakijoita ei ollut.
Pikainen tarve Boråsissa
Boråsin pitäisi olla melko houkutteleva työpaikka. Boråsin pastoraatissa rekrytoinnista vastaavan Kristian Yngvessonin mukaan suomalainen seurakuntapiiri on aktiivinen ja elinvoimainen.
– Tähyilemme myös Suomeen ja mielestäni tämä on houkutteleva työpaikka. Suomalaistyöllä on 2,5 virkaa. Seurakunnalle on tärkeä saada pian palkattua suomalainen pappi, Yngvesson toteaa.
Hän lupaa suomentaitoiselle papille yhden palkkaluokan paremmat tulot kuin ruotsinkielisille kollegoilleen.
Borås on keskisuuri kaupunki Etelä-Ruotsissa ja Göteborgiin, maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, on vain 60 kilometriä. Suomalaisia tekstiiliteollisuuden leimaamalle paikkakunnalle tuli 1960- ja 70-luvuilla tuhatmäärin. Tämä sukupolvi on nyt eläkeiässä ja heidän jälkeläisensä ovat kotiutuneet Ruotsiin. Haasteena onkin toisen ja kolmannen polven ruotsinsuomalaiset, joita pitää jo houkutella suomenkielisiin piireihin.
Pappia arvostetaan
Tukholmaan haetaan kirkkoherraa, jolloin vaatimukset ovat kovemmat. Kaksikielisyys on lähtökohta, koska itsenäisessä seurakunnassa on iso ryhmä suomenruotsalaisia, joiden äidinkieli on ruotsi. Lähtökohtana on Ruotsin kirkon kirkkoherran tehtäviin vaadittavan kurssin käyminen, vaikka siitä saatetaan tehdä poikkeuksia.
– Kyllä vaatimukset ovat tiukemmat nyt verrattuna 1970-lukuun, kun minä tulin Tukholmaan papiksi, Pekka Turunen toteaa.
Silloin paimenia tuli suuren muuttoliikkeen mukana lauman perässä Ruotsiin ja he loivat pitkälti perustan ruotsinsuomalaiselle seurakuntatyölle. Nyt muuttoliike on vähäistä ja suomalaisten piiritkin ovat vähitellen pienentyneet ja väki ruotsalaistunut.
Nyt Ruotsissa on käytössä oma suomenkielinen virsikirja ja kirkkokäsikirja, joten Ruotsin kirkon jumalanpalvelusjärjestykseen pääseminen ei ole vaikeaa.
– Teologi, joka lähtee Ruotsiin, kohtaa nälkäisen lauman, joka ottaa papin avosylin vastaan. Täällä suomalaista pappia kyllä arvostetaan, Turunen vakuuttaa.
Sekularisoitunut Ruotsi on myös loistava lähetyskenttä haasteita pelkäämättömälle papille.
Turusen mukaan yksi syy pappispulaan on yhteiskunnallisessa kehityksessä. Ruotsiin muutto ei enää houkuttele samalla tavalla kuin vielä 1980-luvulla, jolloin palkatkin olivat Ruotsissa paljon paremmat. Nyt Suomessa papin tilipussi on paksumpi, vaikka palkkausjärjestelmän erilaisuuden ja valuuttakurssien vaihtelun takia vertailu ei ole ihan helppoa.
Rekrytoinnissa pullonkaula
Aikaisemmin Ruotsin kirkossa rekrytointitukea sai hiippakunnista ja niissä oli palkattuna useita suomenkielisiä pappeja.
Työalasihteeri Anne Simonsson Ruotsin kirkon kirkkokansliasta Uppsalasta toteaa, että paikallisille ruotsalaisille seurakunnille suomenkielisen työntekijän rekrytointi voi olla vaikeampaa, kun ei ole tarvittavia verkostoja.
– Rekrytoinnissa on vakava ongelma. Olemme yrittäneet järjestää harjoittelupaikkoja ja tiedottaa Ruotsin mahdollisuuksista teologian opiskelijoille ja papeille Suomessa, Anne Simonsson toteaa.
Tulokset ovat kuitenkin melko laihoja. Ruotsissa ei ole tarpeeksi suomea taitavia teologeja ja Suomesta ei rohjeta lähteä Ruotsiin.
– Töitä ruotsinsuomalaisissa seurakuntapiireissä riittää. Diakonian tarpeet ovat suuret, kun ensimmäinen siirtolaisten sukupolvi vanhenee. Palveluja tarvitaan yhä suomeksi, Simonsson toteaa.
– Tilastojen mukaan meillä on myös paljon nuoria, jotka saadaan kyllä mukaan, jos työtä osataan uudistaa.
Kuva: Magnus Aronson. Messu Uppsalan tuomiokirkossa.