Kaisamari Hintikka kertoi: Nämä ovat luterilaisten kirkkojen neljä haastetta

Neljä luterilaisten kirkkojen nykyaikana kohtaamaa haastetta nousivat esiin esitelmässä, jonka Luterilaisen maailmanliiton (LML) ekumeenisten asioiden apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka piti Suomen Lähetysseurassa torstaina.

Hintikka puhui Lähetysseuran järjestämässä reformaation merkkivuoden teologisessa symposiumissa. Hän käsitteli esitelmässään ekumeenista maailmankansalaisuutta ja reformaation perinnettä tänään.

Ensimmäinen luterilaisuuden suuri kysymys on Hintikan mukaan identiteettikriisi. Globaalilla tasolla identiteettiä hämmentävät Hintikan mukaan karismaattinen liikehdintä, jälkitunnustuksellisuus ja luterilaisuuden sisäiset jännitteet.

– Karismaattisuus on joissakin luterilaisissa yhteisöissä jo tuttu asia, mutta toisissa uusi. Entä miten jälkitunnustuksellisessa kontekstissa nähdään oma tilanne, jos itse luterilaisina ollaan äärimmäisen pieni vähemmistö?

Virka- ja seksuaalieettisten asioiden kohdalla on Hintikan mukaan kysyttävä, lakaistaanko ne maton alle vai keskustellaanko jännitteistä huolimatta.

Luterilaisia pappisseminaareja suljetaan

Näistä ja muista syistä luterilaisten olisi tunnettava oma luterilainen traditionsa. Hintikan mukaan identiteetti on kuitenkin ohentumassa. Se näkyy monissa kirkoissa teologisen koulutuksen kriisinä.

– Pappisseminaareilla on vaikeuksia saada opiskelijoita ja resursseja. Kirkkojen motivaatio tukea seminaareja ei ole nyt korkealla, jos puhutaan kontekstista, jossa seminaarien taustana on yksityinen rahoitus.

Tällaisissa tilanteissa seminaareja, myös luterilaisia, on Hintikan mukaan usein suljettu. Tilalle on perustettu ekumeenisia seminaareja, jotka ovat monien kirkkojen tukemia.

– Sellaiset voivat olla hyviä, mutta luterilaisuuden kannalta ne voivat olla haasteellisia. Jos koulutamme seminaareissa pappeja, joilla ei valmistuttuaan ole täyttä ymmärrystä siitä, mitkä ovat luterilaisuuden ydinkohdat, se näkyy pian myös seurakunnissa.

Tällaisissa tilanteissa olisi Hintikan mukaan kysyttävä, miten papeille ja maallikoille annetaan sellaisia välineitä, että he voivat auttaa kirkkoa olemaan kirkko jatkuvasti muuttuvassa kontekstissa.

Toinen luterilaisuuden tällä hetkellä kohtaama haaste on Hintikan mukaan se, mitä merkitsee osallisuus kirkossa.

– Tähän kuuluvat esimerkiksi virkakysymys, gender-asiat, kuka asioista päättää ja miten ymmärrämme yleisen pappeuden.

Kolmas haaste on, miten kirkko on julkisessa tilassa.

– Miten se osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun? Miten se tasapainottaa tehtävänsä evankeliumin julistamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen välissä?

Viimeiseksi tärkeäksi luterilaisuuden kohtaamaksi kysymykseksi Hintikka mainitsi sen, onko panostettava ekumeniaan vai uskontojenväliseen dialogiin.

– On sanonta "olla luterilainen on olla ekumeeninen". Miten paljon ykseyden tavoitteluun ja uskontojen dialogiin kannattaa satsata? Selvää on, että ykseyteen meitä kutsutaan, se on kirkon tehtävä.

Reformaation perintö kuuluu kaikille kirkoille

Laajassa esityksessään Hintikka muistutti myös siitä, että reformaation perintö on reformaation kirkkoja laajempi.

– Me luterilaiset emme sulkeudu vain omiin poteroihimme, vaan olemme avoimia muihin päin. Reformaation perintö on kristikunnan yhteistä perintöä. 500-vuotisjuhlavuonna reformaation merkitystä on eri kirkoissa ryhdytty pohtimaan laajasti.

Reformaation perinnön tulkinnassa on Hintikan mukaan toki ollut myös kirkon hajoamista.

– Keskeinen perintö ja punainen lanka keskustelussa viime aikoina on silti ollut, että reformaation sanoma Kristuksesta ja Jumalan armosta kutsuu meitä siirtymään eteenpäin vanhoista taakoista ja kiistoista.

Esimerkkinä uusimmasta kehityksestä Hintikka mainitsi, että katolisen kirkon ja LML:n vuonna 1999 allekirjoittamaan Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisesta (YJV) ovat sittemmin liittyneet myös maailman metodistikirkot.

Anglikaanisten kirkkojen itseymmärryksessä ei yleensä ole ajateltu näiden kirkkojen olevan reformaation kirkkoja. Hintikan mukaan anglikaanitkin ovat kallistuneet asiakirjan kannalle.

– Anglikaaninen kommuunio on ilmoittanut, että anglikaaniset kirkot eivät YJV:ta allekirjoita, mutta he haluavat vahvistaa sen sisällön. Tämä oli luterilaisille kirkoille yllätys. Maailman reformoidut kirkot valmistautuvat tänä vuonna allekirjoittamaan YJV:n. Tämä todistaa, että YJV on merkittävä asiakirja, Hintikka sanoi.

Suuri merkitys oli Hintikan mukaan myös sillä, että LML ja paavi Franciscus avasivat yhdessä reformaation juhlavuoden Lundissa 31.10.2016.

Lundissa ja Malmössä allekirjoitettiin kaksi merkittävää asiakirjaa: Sitoutuminen kasvuun yhdessä sekä Sitoutuminen yhteiseen todistukseen ja palveluun. Edellisellä halutaan edistää pyrkimyksiä yhteiseen ehtoolliseen.

– Jälkimmäinen mahdollistaa esimerkiksi sen, että LML:n maailmanpalvelu ja katolinen Caritas international etsivät mahdollisuuksia yhteiseen palveluun, Kaisamari Hintikka sanoi.

Kuva: Pirre Saario. Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen ja Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka reformaation merkkivuoden teologisessa symposiumissa.