Uskonnollisilla yhteisöillä on erilaisia toiveita ja keinoja suhteessa mediaan, selvisi Turussa viime viikolla pidetyssä Suomen Uskontotieteellisen Seuran jatkokoulutusseminaarissa.
Siinä missä evankelis-luterilaiselle kirkolle mediayhteistyö ja julkisuus ovat arkipäivää, ja jopa olemassaolon edellytys, kuten Kati Niemelä sanoi Kotimaassa (5.12.), moni pienempi uskonnollinen yhteisö pysyttelee tietoisesti poissa julkisuudesta.
”Huolimatta siitä miten huolellisesti yhteistyötä median kanssa suunnitellaan, ei todellisuudessa uutisten vaikutuksia tai niiden muuttumista julkaisun jälkeen pysty kukaan kontrolloimaan. Kerran sanottu on vapaata riistaa uudelleen välitettäväksi, muokattavaksi, yhdisteltäväksi ja asiayhteydestä irrotettavaksi. Tästä huolimatta median ja uskonnon suhde ei ole toimimaton tai tuomittu, se vain vaatii osaamista niin median kuin yhteisöjenkin edustajilta”, kirjoittavat Anna Haapalainen, Riina Keto-Tokoi, Jere Kyyrö, Teemu T. Mantsinen, Tuomas Äystö
Uskontojournalismi-blogissa.
Seminaarin paneelikeskustelussa puhunut dosentti Tuomas Martikainen kritisoi mediaa siitä, että se liian helposti käyttää aina samoja uskontojen asiantuntijoita, vaikka jokainen uskonto on moniääninen.
Lue lisää Uskontojournalismi-blogista