Juoksevan veden puute voi ajaa intinktioon tai yhteismaljaan

Lumiset puut ympäröivät Kuusiston kirkkoa Kaarinassa. Pakkanen nipistelee hiukan varpaita.

Sisällä puukirkossa on lämmintä. Seinille maalatuista mahtipontisista pylväistä huolimatta kirkko on kotoisa, vain 150-paikkainen.

Kuusiston kirkko on yksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän suosituimmista hääkirkoista, ja siellä pidetään jumalanpalvelus joka toinen sunnuntai. Jouluisin kirkko on tupaten täynnä.

Yksi pulma kirkolla on: sinne ei tule juoksevaa vettä.

Jouluna Kuusistossa lähti liikkeelle huhu, että riittämättömien pesuolosuhteiden vuoksi kirkossa ei enää saa käyttää ehtoollispikareita.

Tekninen isännöitsijä Minna Heiskanen Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä toppuuttelee huhua.

– Kuusiston kirkossa käytetään tavallisissa jumalanpalveluksissa pikareita kuten ennenkin. Muutos koskee vain isoja tilaisuuksia, joita on muutaman kerran vuodessa, hän rauhoittelee.

Isoissa tilaisuuksissa pikarit loppuvat kesken, ja niitä on pestävä jumalanpalveluksen aikana. Silloin niitä ei ehditä viedä läheiseen kanttorilaan. Pikarit on pesty sakastissa pesuvadissa, mitä terveystarkastaja piti ongelmallisena.

Pesuvati sallittu

Paikalla käynyt tarkastaja ei enää ole töissä Liedon Ympäristöterveyspalveluissa, joka vastaa Kaarinan terveystarkastuksista. Terveystarkastaja Tiina Torkkeli-Pitkäranta kuitenkin kommentoi ehtoollispikareiden pesemistä yleisesti.

Hän ohjeistaa, että pestessä tulee käyttää niin kuumaa vettä kuin kädet sietävät. Astioita täytyy hangata riittävästi, sillä pelkkä huljuttelu ei poista vaikkapa huulipunaa tai joulukinkun rasvaa. Tärkeintä on, että pesun jälkeen pikarit kuivataan tai annetaan kuivua niin, että niissä ei ole lainkaan kosteutta ennen seuraavaa ehtoollisateriaa.

– Kuivaaminen voi muodostua pullonkaulaksi isoissa tilaisuuksissa, Torkkeli-Pitkäranta miettii.

Suomessa on lukuisia pieniä kirkkoja ja saaristo- tai erämaakappeleita, joissa ei ole juoksevaa vettä. Torkkeli-Pitkäranta kertoo, että on sallittua kuljettaa pikarit tiskattavaksi lähimpään paikkaan, missä on lämmintä vettä.

Entä saako pikarit pestä pesuvadissa?

– Kyllä, kunhan vati pidetään puhtaana eikä se ole hyvin kulunut, ja vesi pysyy pesun ajan lämpimänä, Torkkeli-Pitkäranta vastaa.

Intinktio- tai yhteismalja

Pikareiden sijaan käytetään intinktiomaljaa, johon öylätti vain kastetaan, tai yhteismaljaa, josta kaikki seurakuntalaiset juovat.

Kumpikin ratkaisu voi herättää tunteita. Öylätin kastaminen ei tunnu kaikista seurakuntalaisista kunnon ehtoolliselta. Nuori polvi säikkyy yhteismaljan bakteerivaaraa.

Torkkeli-Pitkäranta ei kuitenkaan kiellä yhteismaljaa. Sen terveysriski on vähäinen.

– Tarttuvan pöpön saa todennäköisemmin ilman kautta, Torkkeli-Pitkäranta toteaa.

Hän huomauttaa pilke silmäkulmassa, että ehtoollisaterian potentiaaliset terveyshaitat eivät ylipäätään ole suuret. Hänen tiedossaan ei ole, että ehtoollisvälineistä olisi koskaan aiheutunut terveyshaittaa.

Oikeaoppinen tapa pestä pikarit

* Ehtoollispikarit pestään mahdollisimman kuumalla vedellä mahdollisimman pian käytön jälkeen.

* Astiat tulee pestä astianpesuaineella ja hangata puhtaaksi.

* Pikareiden täytyy olla täysin kuivat ennen seuraavaa käyttöä.

* Käytetyt ja puhtaat ehtoollispikarit eivät saa mennä sekaisin.

* Pikarit saa pestä pesuvadissa, mikäli vati on ehjä ja puhdas ja vesi pysyy lämpimänä.

* Mikäli pikareiden sijaan käytetään yhteismaljaa, juojien välillä on pyyhittävä maljan reuna, jotta mahdollisten taudinaiheuttajien määrää vähennetään.

Kuva: Maria Kesti. Kaarinan seurakunnan kirkkoherra Ville Niittynen kertoo, että vaikka Kuusiston kirkossa ei ole juoksevaa vettä, tavallisissa jumalanpalveluksissa pikareita saa käyttää kuten ennenkin.