Kirkkopäivillä Lahdessa julkaistiin eilen Jukka Relanderin ja Tuomas Nevanlinnan kirja Uskon sanat. Kirjassa etsitään kristinuskon ainutlaatuisuutta ja puhutaan siitä sisältäpäin katsoen.
– Haluamme avata uusia suuntia tilanteessa jossa uskosta puhuvat ateistit ja fundamentalitsit huutelevat toisilleen hiljaiseksi jäävän kirkon pään ylitse. Keskustelu on kirkossa vaikeaa, sillä fundamentalistien kritiikki, että teillä ei ole tarpeeksi uskoa, osuu arkaan paikkaan. Varmaan monista tuntuukin, ettei heillä uskoa ole tarpeeksi.
– Nyt on aika käydä uskonnollisia keskusteluja, Relander arvioi ajan henkeä.
Relander itse sanoo kasvaneensa ilmapiirissä, jossa kristinusko näyttäytyi lempeänä, rakastavana, sallivana ja kannustavana eikä omasta uskosta tehty numeroa. Senpä vuoksi uskon nimissä tuomitseminen on hänelle vierasta.
Jukka Relander kirjoitti viimesyksyisen TV2:n Homoillan jälkeen Uudessa Suomessa blogin otsikolla Kirkon kadonneet lampaat. Sillä oli yli 100 000 lukijaa, mikä on blogille huomattavan paljon.
– Sanoin blogissani yksinkertaisesti, että mielestäni kristinuskon pointti ei ole tuomitseminen.
Relander märittelee Tuomas Nevanlinnan kanssa kirjoittamansa kirjan edustavan ”lempeää ja liberaalia valtavirran kristillisyyttä”.
– Yritämme katsoa kristinuskoa sisältäpäin, sillä muutoin sitä ei voi täysin ymmärtää. Ainakin hetkellisesti kirjoitamme kristillisinä ajattelijoina.
– Kyse ei ole kirjeenvaihdosta tai vastakkainasettelusta, kuvaa Jukka Relander Uskon sanoja. – Tekstit ovat pienoisesseitä, jotka kommunikoivat keskenään.
– Huomasimme nopeasti, että uskosta ei voi puhua kolmannessa persoonassa, vaan on puhuttava ensimmäisessä. Tämän oivalluksen jälkeen kirja alkoi syntyä.