Venäjän presidentti Vladimir Putinin Suomen-vierailu toissa viikolla on monella tasolla merkittävä asia. Sen merkittävyyttä alleviivaa myös siihen liittyvä ristiriitainen suhtautuminen, joka paljastaa jakolinjat.
Läntisen ajattelun ääripäätä edustavat ne, jotka haluavat eristää Venäjän kansainvälisestä yhteisöstä, eivätkä katso hyvällä sitä, että Putin ylipäätään vieraili Suomessa. Toisaalla ovat ne, jotka muistuttavat, että Suomi ei maantieteelliselle sijainnilleen mitään voi ja on tärkeä ylläpitää yhteyksiä Venäjään kaikissa olosuhteissa.
Professori Jukka Korpelan mielestä Venäjää ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä idän ja lännen ajattelutapojen eroja. Venäjä ei muutu länneksi, vaikka lännessä monet niin kuvittelevat. Sen vuoksi Suomelle on tärkeä ylläpitää kahdenvälisiä suhteita Venäjään, kuten presidentti Sauli Niinistö tekee.
– Putinin Suomen vierailu on hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeä Suomen ja Venäjän kahdenvälinen suhde on. Tämä suhde on viime kädessä Suomelle tärkeämpi kuin EU silloin, kun ollaan viho viimeisellä rannalla, Korpela muistuttaa.
Maailma tuntuu jakautuvan yhä voimakkaammin. Ajattelutavan ero niin lännen ja islamin kuin lännen ja Venäjän välillä on johtanut kyvyttömyyteen neuvotella ja sopia asioista.
Miten tässä on päässyt näin käymään? Se on pitkä juttu.
Juttu on niin pitkä, että se on vaatinut Jukka Korpelalta vuosikymmenten perehtymisen antiikin ja keskiajan historiaan, työskentelyn diplomaattina Kairossa, Moskovassa ja Sofiassa sekä parikymmentä vuotta yleisen historian professorina Itä-Suomen yliopistossa.
Viime vuonna Korpela julkaisi kirjan Länsimaisen yhteiskunnan juurilla (Gaudeamus), joka nimettiin vuoden 2015 historiateokseksi. Kirjassa hän tarkastelee niitä kehityslinjoja, jotka Rooman valtakunnan muovautumisen seurauksena johtivat idän ja lännen yhteiskunnallisen ja kirkollisen ajattelun eriytymiseen.
– 1000-luvulle asti tultiin käymäjalkaa niin, että kirkollinen ja maallinen valta olivat sopusoinnussa keskenään. Kuninkaat nimittivät myös kirkon hallintohenkilöt. Paavius periytyi käytännössä roomalaisten ylimysperheiden piirissä.
Kehitys kärjistyi investituurariidaksi, kun vuonna 1059 Rooman kirkolliskokous julisti, että maallisilla johtajilla ei enää ole oikeutta osallistua paavin nimittämiseen, vaan sen tekee kardinaalikollegio. Riidan seuraukset olivat kauaskantoisia. Kirkko ja valtio alkoivat erkaantua lännessä toisistaan.
Samalla valettiin perustus myös lännen maallistumiselle, kun kirkon valta yhteiskunnassa vähitellen heikkeni ja lopulta katosi kokonaan. Uskonto muuttui yksityisasiaksi, jolla ei ole yhteiskunnallisessa toiminnassa merkitystä.
Ortodoksinen kirkko ei koskaan ole irrottautunut samalla tavalla maallisten hallitsijoiden vaikutuksesta ja islamissa uskonto hallitsee maallista yhteiskuntaa.
– Kristillisellä ja islamilaisella maailmalla on yhteiset juuret. Ortodokseilla ja islamilla on yhä edelleen hyvin samanlainen käsitys totuudesta. Länsi lähti eriytymään, ja se vain vahvistui 1700-luvulla valistuksen vaikutuksesta, Korpela sanoo.
Korpela painottaa, että rationalismi on läntinen ajattelutapa. Se on erilainen kuin itämainen tapa hahmottaa maailmaa.
– Itämaisessa ajattelussa syvin totuus ei ole rationaalinen vaan mystinen, Jumalan kätketty totuus. Sitä on lännessä vaikea ymmärtää yhteiskunnallisen ajattelun perustana. Se kuuluu uskonnollisen ajattelun piiriin, josta olemme vieraantuneet, Korpela sanoo.
Korpela toteaa, että tämän perimmäisen totuuskäsityksen seurauksena emme kykene ymmärtämään itämaista maailmankuvaa. Se vaikuttaa myös toisin päin: vuosikymmeniä lännessä asuneen islamilaisperheen vesa saattaa radikalisoitua esimerkiksi uskonnollisen opetuksen seurauksena, koska hänen on lähes mahdoton omaksua läntistä rationalistista ajattelua. Perimmäinen tapa ajatella muuttuu hitaasti.
– Meidän on vaikea ymmärtää, että sharia vastaa meidän perustuslakiamme. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö ei islamilaisissa maissa voi olla sharian vastainen. Koraania ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Niin se vain on, Korpela muistuttaa.
Maahanmuuttajien ajattelutapa pitää tuntea ja ymmärtää. Kotouttaminen pitää tehdä niin, että ihmiset tulevat osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
– Viranomaisten on keskusteltava suoraan maahanmuuttajien kanssa. Mukaan ei saa ottaa esimerkiksi moskeijaa. Jos niin tehdään, moskeija muuttuu keskusteluosapuoleksi ja maahanmuuttaja sitoutuu moskeijan alaisuuteen. Se on hankala asetelma, Korpela muistuttaa.
Venäjä on historiallisesti vaihdellut suuntaansa idän ja lännen välillä. 1400-luvulla Venäjä kehittyi lännen suuntaan, mutta teki täyskäännöksen 1550-luvulla, kunnes taas 1700-luvulla lännen ihailu etenkin Pietarin yläluokan ja hovin piirissä voimistui.
Oliko vallankumouskaan lopulta suuri kulttuurinen muutos? Siinä kommunistinen puolue korvasi aateliston. Valtaeliitti käytti asemaansa etuoikeuksien keräämiseen eli sama meno jatkui kuin ennen vallankumousta, vain etuoikeutetut henkilöt vaihtuivat.
– Sen vuoksi paluu takaisin Neuvostoliitosta Venäjäksi sujui niin helposti. Ortodoksiselle kirkollekin muutos on ollut helppo, pitkälti sen vuoksi, että se ei koskaan ole eriytynyt valtiosta eikä maallisista vallanpitäjistä. Nytkin kirkko toteuttaa uskollisesti tehtäväänsä Putinin vallan vahvistajana, Korpela sanoo.
Neuvostoliiton luhistumisen jälkeisiä näkemyksiä siitä, että Venäjä muuttuisi länsimaiseksi oikeusvaltioksi ja ehkä jopa kansalaisyhteiskunnaksi, Korpela pitää pikemminkin toiveajatteluna kuin yhteiskunta-analyysinä.
– Venäjän rakenteet eivät sovi siihen, että se voisi muuttua meidän ajattelutapamme mukaiseksi oikeusvaltioksi. Mahtava johtaja on mahtava, eikä hänen tarvitse noudattaa lakia. Hän on lain yläpuolella, eikä sitä aseteta kyseenalaiseksi.
Kun lännessä kehittyi väittelemiseen perustuva sic-et-non-metodi, jossa paras argumentti voittaa, idässä retoriikan merkitys ja luottamus auktoriteetin oikeassa olemiseen säilyi. Tämä selittää, miksi Venäjällä on lähes mahdotonta olla oppositiota.
– Oppositio ei toimi Venäjällä sen vuoksi, että väittelykulttuuria ei ole olemassakaan. Oppositio on yksinkertaisesti loukkaus hallitsijaa kohtaan, Korpela sanoo.
Moni toimintatapa, jota me länsimaissa pidämme sopimattomana, jopa laittomana, on klaaniyhteiskunnassa luonnollinen tapa toimia. Hyvä esimerkki tästä on sukulaisten suosiminen, joka lännessä on kriminalisoitu, mutta idässä vallankäytön lähtökohta. Hallitsija kerää lähipiiristään ne, joita hän pitää luotettavimpina.
Tästä seuraavat myös lähipiirin etuoikeudet. Talous ja politiikka kietoutuvat toisiinsa. Hallitsijan lähellä olevat saavat taloudellisia etuja, suorastaan omaisuuksia. Se kuitenkin edellyttää, että he ovat lojaaleja hallitsijalle.
Venäläinen, Putiniin kriittisesti suhtautuva päätoimittaja totesi, että Putin pitää vastustajia vihollisina tai pettureina ja kohtelee heitä sen mukaisesti. Samalla hän huokaisi kuuluvansa onneksi vihollisiin. Ajattelutapa heijastelee hyvin itäistä valtaperinnettä.
– Pidämme venäläisiä argumentteja propagandana tai tietoisena vääristelynä. Minä arvelen, että he ihan oikeasti näkevät maailman sellaisena kuin kertovat sen näkevänsä. Minusta tämä mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon. Mutta kun meillä lännessä on itsestämme käsitys niin erinomaisina, absoluuttisen hyvinä, emme kykene asettumaan itäisesti ajattelevien asemaan. Kuilu on aika leveä, Korpela sanoo.
Kun Jukka Korpela aikoinaan palasi diplomaattikomennuksiltaan Kairosta, Moskovasta ja Sofiasta, itä oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen, niin syvän, että hän päätti vaihtaa luterilaisuuden ortodoksisuudeksi.
– Olin vieraantunut luterilaisesta kirkosta. Sinne ei ollut oikein mitään yhteyttä ja tuttavapiirissäni oli paljon ortodokseja, joiden piirissä tunsin viihtyväni.
Ortodoksisuus kiehtoi Korpelaa niin paljon, että hän on myös ortodoksisen kirkon diakoni. Kehitys alkoi Mikkelin ortodoksisen seurakunnan kuorosta, jossa Korpela lauloi bassoa.
Metropoliitta Johannes huomasi, että Mikkelin kuorossa on mies, jolle löytyisi käyttöä kirkon vastuunkantajana. Niinpä Korpela löysi itsensä opiskelemasta diakoniksi. Laulutaidolla on merkitystä, sillä diakonilla on ortodoksisessa jumalanpalveluksessa paljon laulettavaa.
Ortodoksisessa kirkossa diakonit ovat pääsääntöisesti henkilöitä, joilla varsinainen ammatti on joku aivan muu, joten kyse ei ole ortodoksisen kirkon piirissä poikkeustapauksesta.
Mutta jotakin se kertoo Jukka Korpelasta: rationalisti, jolle syvin totuus on mystinen, kätketty Jumala.
– Meillä lännessä on itsestämme käsitys niin erinomaisina, emme kykene asettumaan itäisesti ajattelevien asemaan, Jukka Korpela sanoo.
Kuva: Esko Jämsä