Kaikki tapahtui hitaasti ja huomaamatta. Mieleen hiipi jotain tummaa. Mieli oli kuopassa, mutta sieltä päästiin ylös, kunnes edessä oli jälleen uusi alamäki.

Kun Sofia Torvalds, 51, havahtui viime joulun tienoilla, alkoi olla jo liian myöhäistä. Oli tullut täysin pimeä. Hän putosi syvälle masennukseen.

Heinäkuun lopussa Torvaldsilta ilmestyy Fontana Median kustantama kirja nimeltä Jag längtar mig genom Guds tystnad. Kirjan nimi kääntyy suomeksi hieman hankalasti: ”Kaipaan Jumalan hiljaisuuden tuolle puolen”. Nimen taustalla on kielikuva, jossa kirjoittaja omalla kaipauksellaan yrittää päästä Jumalan hiljaisuuden muodostaman seinän läpi eli saada jälleen yhteyden Jumalaan.

Mutkattomasta ystävä-Jeesuksesta tuli puhumaton myhäilijä

Kirjassa yhdistyy kaksi omakohtaista kokemusta, tositarinaa.

Ensimmäinen on sairastuminen masennukseen ja siihen liittyvät vaiheet. Masennuksen syitä, kuten stressi työssä tai yksityiselämän vaikeudet, ei kirjassa paljon puida. Tähtäyspiste on toisaalla.

– Haluan myös suojella perhettäni ja läheisiäni. Olen hyvä pitämään julkisivun pystyssä, Torvalds perustelee ratkaisuaan.

Toinen kokemus on Torvaldsin suhde Jumalaan. Masennus vei pois luonnollisen ja avoimen suhteen. Jumalasta tuli poissaoleva ja ennen niin mutkattomasta ystävä-Jeesuksesta puhumaton myhäilijä. Pyhästä Hengestäkään ei kertynyt masennuksen keskellä havaintoja.

– Se Jumala, joka minulla ennen masennusta oli, muuttui. Ennen ajattelin ja uskoin lapsekkaasti, että Jumala tulee kun pyydän ja Jeesus auttaa aina kun rukoilen. Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni täysin.

Torvalds kertoo masennuksen ensihetkillä jopa ajatelleensa, että ei tämä mitään, nyt voin rukoilla Jumalaa, kun häntä todella tarvitsen. Mutta niin ei käynytkään.

Paljon hengellistä kirjallisuutta lukeneena Torvalds toki tunsi käsitteen ”sielun pimeä yö”, josta mystikot ja monet muut ovat kirjoittaneet.

Hengelliseen kasvuun kuuluu vaihe tai useita vaiheita, jolloin vanha varmuus katoaa ja Jumala ikään kuin vetäytyy pois. Ihminen on yksin uskonsa kanssa mielensisäisessä tilassa ilman minkäänlaista tunnetta siitä, että hänen hätänsä liikuttaisi Jumalaa tippaakaan.

Kun kadottaa uskon, on jäljellä toivo, ja kun kadottaa toivon, jää jäljelle rakkaus

Sofia Torvalds on espoolainen toimittaja-kirjailija ja kolmen lapsen äiti. Hän tekee päivätyötään Porvoon hiippakunnan seurakuntien jäsenilleen tilaamassa Kyrkpressen-lehdessä.

Torvaldsin äiti on luterilainen.

– Hän tuli uskoon, kun olin 11-vuotias. Isäni oli katolilainen, mutta ei kovin aktiivinen. Muistan, kun paavi Johannes Paavali II kävi Suomessa 1989, ja isä vei minut ja kaksoissiskoni katsomaan häntä.

Torvalds kuvailee itseään ”uskon sunnuntailapseksi”, jolle usko Jumalaan on aina ollut helppoa. Hän kävi aikanaan Helsingin Lauttasaaren seurakunnan suomenkielisessä lastenkerhossa ja omaksui sieltä luottavaisen Jumala-suhteen.

– Ehkä minulla on jokin uskonnollisuuden geeni, sillä olen aina ollut hartauteen taipuvainen. Lapsenuskoni muuttui aikuisen uskoksi oikeastaan vasta avioeroni myötä. Hakeuduin äitini kehotuksesta rukouspiiriin, joka on nyt kokoontunut jo parikymmentä vuotta.

– Jumala on nyt hyvällä tavalla isompi arvoitus kuin aikaisemmin, Sofia Torvalds sanoo.

Rukouspiirin ystävät ja muut ystävät ovat keskeisessä roolissa Torvaldsin kirjassa. Masennuksen keskellä ystävät keskustelevat ja tukevat, kuin ystävät Jobia Vanhassa testamentissa.

– Oikeastaan lähes kaikilla ystävilläni on jokin omakohtainen kokemus asioista, joista kirjassani puhun.

Huomionarvoista on, että ystävissä ei ole yhtään pappia, vaikka parilla heistä on teologinen tutkinto. Kirjassa ei siis kuulu lainkaan papillis-opillinen ääni, vaan maallikon vilpitön hätä vaikenevan Jumalan edessä. Rukoushelmilläkin on kirjassa merkittävä rooli.

Erityisesti erään ystävän sanat lohduttivat Torvaldsia. Hän sanoi, että on usko, toivo ja rakkaus. Kun kadottaa uskonsa, on jäljellä toivo, ja kun kadottaa toivon, jää jäljelle rakkaus.

Kylmän ja lämpimän hiljaisuuden välillä on ero

Nyt Sofia Torvalds on selvinnyt masennuksesta, ainakin melkein. Vieläkin on huonoja päiviä, mutta häntä auttavat lääkitys ja erilaiset tekniikat masennuksen hallitsemiseksi.

– Joku voi ajatella, että selvisin vähällä enkä oikeasti tiedä mitään vuosikausia jatkuneesta syvästä pimeydestä, että olen myös ”masennuksen sunnuntailapsi”.

Matka masennuksen apeuden halki on kuitenkin opettanut paljon. Torvalds kirjoittaa: ”Uskon itse asiassa, että Jumala on nyt yhtä hiljaa kuin aiemminkin, ja että Jeesus yhä istuu edessäni hymyillen rohkaisevasti, katsoo minua, mutta ei sano mitään.”

Torvalds kirjoittaa myös, että havaitsee eron kylmän ja lämpimän hiljaisuuden välillä.

– Jumala on nyt hyvällä tavalla isompi arvoitus kuin aikaisemmin. Ennen yritin rukouksillani neuvoa Jumalaa ja rukoilin konkreettisia asioita.

Nyt Torvalds sanoo rukoilevansa: ”tapahtukoon sinun tahtosi”.

– Olen oppinut antautumaan Jumalan tahdolle ja sille, että elämä vie jonnekin. En enää suorita niin paljon ja ajattele voivani kontrolloida elämää. En tule myöskään enää koskaan kohtamaan ketään masennuksesta kärsivää siten kuin ehkä aikaisemmin kohtasin.

Torvalds kirjoittaa tietävänsä nyt, että Jumala on hänen kanssaan, vaikka ei tuntisi mitään.

Ennen masennusta Sofia Torvaldsilla oli kokemusta myös syvästä ahdistuksesta. Sitä hän käsitteli vuonna 2020 ilmestyneessä päiväkirjassaan Ångestgudinnan.

– Minulla on sisimmässäni taipumus masennukseen ja ahdistukseen, kaiken kokemiseen tyhjänä.

– Ehkä minulla on jokin uskonnollisuuden geeni, sillä olen aina ollut hartauteen taipuvainen. Lapsenuskoni muuttui aikuisen uskoksi oikeastaan vasta avioeroni myötä, Sofia Torvalds kertoo.

Kaikkiaan Torvalds on kirjoittanut viisi kirjaa, joista kaksi ensimmäistä, syömishäiriötä käsittelevä Hungrig (2013) ja suvun avioeroja käsittelevä Bliv du hos mig (2016) palkittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinnolla.

Uskonasioita käsittelevä Två kors och en fisk ilmestyi 2017. Ensi vuonna Torvaldsilta ilmestyy romaani Kafét, joka kertoo avioerosta sekä miehen ja naisen välisestä ystävyydestä.

Sofia Torvalds on samaa sukua arkkipiispa Mikko Juvan kanssa. Tämä oli Torvaldsin äidinpuoleisen isoisän veli.

– Ja koska kaikki Torvaldsit ovat sukua keskenään, niin kyllä, Linus Torvalds on serkkuni, Sofia Torvalds hymähtää ennen kuin toimittaja ehtii kysyä.

***

Kuka?

Sofia Torvalds, 51, toimittaja-kirjailija

Tärkeintä elämässä nyt on ymmärtää, mitä oikeasti haluan tehdä, ja sitten tehdä juuri sitä.

Kaipaan omaa aikaa.

Rukoilen, että kaikki masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät läheiseni ja ystäväni saisivat kokea rauhaa ja iloa.

”Järkytys oli suuri, kun Jumala vaikeni” – Toimittaja Sofia Torvalds oli uskon sunnuntailapsi, jonka hengellisyyden masennus muutti