Johanna Hurtig Iloisen talon kellareissa -kirjassa. Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen toimittama pamfletti julkaistaan 8.11..
Kirjan tekstit käsittelevät ihmisoikeusongelmia uskonnollisissa, etnisissä ja kulttuurisissa yhteisöissä. Kahdestatoista artikkelista viisi liittyy vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen. Aiheesta ovat Johanna Hurtigin ohella kirjoittaneet omilla nimillään myös Kotimaa24:n blogistit Topi Linjama ja Rebekka Naatus.
Linjama haluaisi kirjoituksessaan selventää vanhoillislestadiolaisten suhdetta lainsäädäntöön.
”Nyt ei ole selvää, onko vanhoillislestadiolaisen esimerkiksi noudatettava lastensuojelulakia vai ohittaako sen maallikoihin ulotettu rippisalaisuus. Monille näyttää olevan epäselvää myös se, onko vanhoillislestadiolaisella perustuslain määrittelemä yksityiselämän suoja vai onko hän velvollinen tekemään tiliä yksityiselämästään, jos uskonystävät tai rauhanyhdistyksen johtokunta niin vaativat”, Linjama kirjoittaa.
Kirjassa käsitellään muun muassa lestadiolaisessa liikkeessä ilmenneitä hyväksikäyttötapauksia, lasten ja naisten asemaa ja liikkeen ehkäisykieltoa. Johanna Hurtig perää kirjassa myös seurausetiikkaa eli teologian käytäntöjen seurausten tutkimista.
”On välttämätöntä tietää, mitä hengellisten ja moraalisten periaatteiden noudattamisesta seuraa. Ehkäisyperiaatteesta voitaisiin käydä keskustelua kysymällä: mitä seurauksia sillä on perheiden todellisuuteen, naisten, lasten ja yksilön oikeuksien toteutumiseen ja hyvinvointiin? Todellisuuden ja opillisten käsitysten välisistä ristiriidoista ei julkisesti vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä puhuta”, Hurtig kirjoittaa.
Kristiina Kouroksen mukaan kirjoitusten määrällä ei haluta viestiä erityisestä lestadiolaispainotuksesta.
– Niitä ei ole mitattu nauhalla. Lestadiolaisartikkeleista kaksi on hyvin lyhyitä. Vastaavasti kaksi romaniartikkelia on aika pitkiä, Kouros sanoo.
Lestadiolaisen liikkeen lisäksi kirjassa on esillä myös romaneihin, Jehovan Todistajiin ja tataareihin liittyviä kirjoituksia.