Hyväksi­käyttäjä voi selittää tekojaan ajatus­vääristymillä tai kieltää tapahtuneen kokonaan, sanoo THL:n johtava asian­tuntija Taina Laajasalo

Risti Ranskassa. Maassa julkistettiin tällä viikolla raportti, joka kertoi laajamittaisesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä katolisessa kirkossa. Kuva: Stephane Mahe / Reuters / Lehtikuva

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön skandaali katolisessa kirkossa Ranskassa on aiheuttanut keskustelua siitä, mistä ilmiössä pohjimmiltaan on kysymys.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija, oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo tähdentää asiasta puhuttaessa terminologista tarkkuutta.

– Pedofiililla viitataan ihmisiin, joilla on seksuaalinen kiinnostus lapsiin. Hebefilia tarkoittaa kiinnostusta puberteetti-ikään tulleisiin nuoriin. Tärkein asia tiedostaa on, että vain osa lapsista seksuaalisesti kiinnostuneista henkilöistä tekee mitään rikollisia tekoja, Laajasalo määrittelee.

Laajasalon mukaan tiedetään, että Suomessa on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita lapset kiinnostavat seksuaalisesti.

– Heitä voisi olla ehkä noin yhden prosentin verran koko väestöstä, mutta luku riippuu myös asian määrittelystä.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön taustalla eri syitä

Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy Laajasalon mukaan psykologisesti tarkastellen hyvin erilaisia ihmisiä. Yhtä selitystä ei ole.

– Voidaan kyllä erottaa pedo- ja hebefiiliset tekijät. Mutta joukossa on myös ihmisiä, joiden seksuaalinen kiinnostus on suuntautunut aikuisiin, mutta taustalla on tunnekylmyyttä, kykenemättömyyttä empatiaan, itsesäätelyn puutetta, päihdeongelmia ja antisosiaalisuutta. Yleisesti rikollinen elämäntapa voi ajaa rikoksiin.

Emotionaalisesti kuormittavat elämäntilanteet voivat myös olla riski.

– Silloin voi esiintyä esimerkiksi insestistä käyttäytymistä, ilman varsinaista seksuaalista kiinnostusta lapsiin. Tämä on kaiken kaikkiaan laaja ja kompleksinen ilmiö.

Vaikka ilmiö on moninainen, joitakin pedofiilisiin tekoihin liittyviä psykologisia piirteitä voidaan Laajasalon mukaan hahmotella.

– Yksi keskeinen seikka on, että on ihmisiä, joille on emotionaalisesti helpompaa luoda tunnesuhde ja samastua tunnetasolla lapseen muiden aikuisten sijasta. Joskus tällaisen suhteen muodostumista lapsen kanssa voi edesauttaa, jos ihmisellä itsellään on kehityksellisiä ongelmia suhteiden kanssa: normaalia kykyä olla aikuisen kanssa ei ehkä ole koskaan muodostunut.

Uskonnollisten yhteisöjen yliedustuksesta ei ole tietoa

Taina Laajasalon mukaan siitä, onko ilmiö yleisempi uskonnollisissa yhteisöissä, ei ole luotettavaa tietoa.

– Sekin tulee muistaa, että kaikenlaiset yhteisöt, joissa on lasten ja aikuisten suhteita määritteleviä valta- ja riippuvuusrakenteita, ovat ympäristöjä, joissa seksuaalista hyväksikäyttöä on helppo toteuttaa.

Laajasalon mukaan on pidettävä mielessä, että katolisesta kirkosta puhuttaessa on kyse valtavasta kirkosta ja vuosikymmenten ajanjaksosta.

– Ranskan tapauksessa uhrien määrä on kyllä kauhistuttavan suuri, ja mukana on ollut suuri ihmisjoukko.

Laajasalon mukaan on selvää, että varsinkin menneinä vuosikymmeninä kirkko on ollut yksi niistä paikoista, joissa lapsista pedofiilisesti kiinnostuneiden henkilöiden on ollut luontevaa saada kontaktia uhreihin.

– Mutta meillä on myös harrastustoimintaa, koulu- ja lastenkoteja ynnä muita paikkoja, jossa tällainen toiminta on ollut helpompaa, ja vanhoja tapauksia tulee nyt esiin.

Taina Laajasalo pitää hyvänä, että Ranskan tapauksessa on tuotu esille poikien suuri osuus uhrien määrässä.

– Poikiin kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä on ollut erityisen vaikeaa puhua, ja siihen on liittynyt erityistä häpeää. Häpeän muuri on nyt murtumassa. On hyvä, että myös pojista ja miehistä uhreina puhutaan.

Omia tekoja voidaan selittää ajatusvääristymillä

Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävä ihminen voi Laajasalon mukaan selittää rikoksia itselleen eri tavoin.

– Tekoja selitetään erilaisten ajatusvääristymien kautta. Tekoa oikeutetaan esimerkiksi sillä, että väitetään lapsen itse olleen asiassa aktiivinen ja ajatellaan sen viestivän, että jollakin tavalla lapsi on itse halunnut sitä.

Toinen mahdollinen vääristymä on Laajasalon mukaan ajatus, jonka mukaan hyväksikäytöstä ei ole lapselle haittaa ja on vain hyvä, että lapsi oppii seksuaalista käyttäytymistä.

– Tapahtuneen kieltäminenkin on yksi mahdollisuus. Se tulee usein esiin, kun tällaisten ihmisten kanssa työskennellään.

Pedofiilinen taipumus havaitaan Laajasalon mukaan usein murrosiässä.

– Se on ihmiselle itselleen usein vaikea asia. Taipumukseen ei ole helppo hakea apua.

Tällä hetkellä palvelut pedofilian vuoksi apua hakeville ovat Laajasalon mukaan Suomessa kuitenkin ruuhkautuneet.

– Avunpyytäjiä on tällä hetkellä todella paljon.

Lue myös:

Katolinen pappi Oskari Juurikkala Ranskan skandaalista: Perinteisissä katolisissa maissa papin rooli on vääristynyt

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.