Hiippakuntahallitus uhkaa irtisanoa Härnösandin piispan Ruotsissa, taustalla luottamuspula

Härnösandin hiippakunnan piispa Eva Nordung Byström ja hiippakuntahallituksen jäsenet ovat ajautuneet törmäyskurssille Ruotsin kirkossa. Vuosia jatkuneet työilmapiiriin liittyvät ongelmat kärjistyivät syyskuussa vaatimukseen piispan erottamisesta.

Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan Härnösandin hiippakuntahallituksen työvaliokunta kirjoittaa vastauksessaan työsuojeluvaltuutetuille, että hiippakuntahallituksen jäsenet eivät enää luota piispaansa. He ovat palkanneet asianajajan hoitamaan piispan irtisanomisen.

Muodollisesti hiippakuntahallitus ei voi erottaa piispaa, mutta se voi lopettaa piispan työsuhteen. Piispan viraltapanon voi hoitaa ainoastaan piispojen vastuuneuvosto. Siihen tarvitaan kuitenkin erittäin painavat syyt.

Kyrkans Tidning -lehden mukaan työsuojeluvaltuutetut ovat raportoineet, että piispa ”puuttuu asioihin liian yksityiskohtaisesti” ja että hän joissakin tilanteissa toimii hätiköidysti. Nämä eivät kuitenkaan ole riittäviä syitä viraltapanoon, vaan siihen tarvittaisiin rikos tai poikkeaminen kirkon opista.

Ruotsin kirkossa on yksi ennakkotapaus piispan irtisanomisesta. Växjön piispa Sven Thidevall sopi erimielisyydet hiippakuntahallituksen kanssa vuonna 2010 siirtymällä muihin tehtäviin kirkossa.

Arkkipiispa: Konfliktia on käsitelty piispainkokouksessa ja kirkkokansliassa

Ruotsin kirkon arkkipiispa Antje Jackelén kommentoi Kotimaalle Härnösandin tapausta toteamalla, että pitkään jatkunutta konfliktia on käsitelty niin piispainkokouksessa kuin kansallisella tasolla kirkkokansliassa Uppsalassa. Suomen kirkon Kirkkohallitusta vastaavan kirkkokanslian tehtäviin kuuluu hiippakuntien tukeminen, ja näin on arkkipiispan mukaan tapahtunut myös kyseisessä konfliktissa.

Asian tekee mutkikkaaksi se, että hiippakuntahallituksen puheenjohtajana on piispa itse samalla kun hiippakuntahallituksella on työnantajavastuu piispasta ja vastuu myös työsuojelusta.

Jackelén sanoo, että Ruotsin kirkkoa leimaa virkoihin vihittyjen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhteisvastuun periaate.

– Tämä periaate edellyttää molemminpuolisen luottamuksen rakentamista. Kun yhteisvastuu toimii hyvin, se on voimavara, joka luo edellytykset hyvin sitoutettuihin ja järkeviin päätöksiin, jotka edistävät kirkon elämää. Kun yhteisvastuuperiaate sitä vastoin ajautuu ristiriitaan itsensä kanssa, heikkenee kirkko, Jackelén sanoo.

Kyrkans Tidning: Kuka tosiasiassa johtaa hiippakuntia?

Härnösandin sitkeän konfliktin kokonaiskuvaa arvioitaessa näyttää siltä, että piispalla on vaikutusvaltaisia vastustajia sisäpiirissä.

Jo ennen kuin Eva Nordung Byström valittiin piispaksi, hän oli arvostellut hiippakuntahallituksen päätöksentekoa ja sen tapaa hoitaa työnantajavastuitaan. Kyseisen hallituksen varapuheenjohtaja Kenneth Norberg ei kuitenkaan suostu kommentoimaan, onko tämä vaikuttanut ongelmien syntyyn. Hän kertoo tiedottavansa prosessin lopputuloksesta lokakuun seitsemäs päivä.

Piispa Nordung Byström jäi sairauslomalle 18. syyskuuta ammattiliiton kehotuksesta, eikä kommentoi asiaa millään tavalla.

Työsuojeluvaltuutettu Marie-Louise Olsson Rautalinko on huolissaan luottamuspulasta. Hän toteaa Ruotsin televisiolle SVT:lle, että tilanne on kestämätön kaikille asianosaisille.

– Epäluottamuksen julkituominen tällä tavalla on repivää.

Juristina hiippakunnassa työskentelevä Olsson Rautalinko kertoo, että näkemyserot piispan ja hallinnon tehtävistä ovat jumittaneet keskustelut. Umpisolmua avaamaan on otettu ulkopuolinen konsultti.

Härnösandin hiippakunnassa on 98 seurakuntaa Jämtlannin ja Västernorrlandin läänien alueella. Papisto on ilmoittanut luottavansa piispaansa. He ovat huolissaan piispanviran asemasta.

Kyrkans Tidningin pääkirjoituksessa 23.9. Jonas Eek kysyykin, onko Ruotsin kirkko enää käytännössä episkopaalinen. Mikä on piispanvihkimyksen merkitys, kun se asetetaan virkamiehen työsuhdeturvaa vastaan. Kuka tosiasiassa johtaa hiippakuntia?

– Kirkossa on esimerkkejä siitä, että piispa ja tuomiokapituli joutuvat muiden kirkollisten tahojen ja toimijoiden jyräämiksi. Härnösandin tapahtumat ovat nostaneet esiin vakavia kysymyksiä kirkon järjestyksestä ja identiteetistä, Eek kirjoittaa.

Teksti: Kaj Aalto

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliHengellinen Kuukauslehti vaihtaa nimeä – siitä tulee Henki
Seuraava artikkeliKonstantinopolin patriarkka kutsui huonoissa väleissä olevat Suomen ortodoksipiispat luokseen

Ei näytettäviä viestejä