Kirkollinen julkisuus voi joskus antaa luterilaisista herätysliikkeistä niihin kiinteästi kuuluvien väestöosuutta merkittävämmän kuvan. Todellisuudessa neljään suurimpaan herätysliikkeeseen – vanhoillislestadiolaisuuteen, herännäisyyteen, evankelisuuteen ja viidesläisyyteen – kuuluu järjestöjen jäseninä alle kaksi prosenttia kirkon nelimiljoonaisesta jäsenistöstä. Sen sijaan liikkeiden toimintaan osallistuvien tai niistä vaikutteita saaneiden ihmisten joukko on huomattavasti suurempi.
Järjestöjen varsinaiset jäsenmäärät eivät muutu olennaisesti, vaikka neljän suurimman lukuihin liitettäisiin myös pienempien herätysliikkeiden – muiden lestadiolaisten ja viidesläisten suuntien – lukuja.
Ylivoimainen enemmistö kirkon jäsenistä ei kuitenkaan herätysliikkeisiin kuulu, eikä asiaa kysyttäessä yleensä kovin hyvin tunne näitä liikkeitä.
Millä jäsenyyttä mitataan?
Toisaalta muodollinen jäsenyys ei ole herätysliikkeissä välttämättä kovin keskeinen jäsenyyden mitta. Kaikkien herätysliikkeiden jäsenyysluvut ovatkin paljon suurempia, jos herätysliikkeeseen kuuluminen määritellään herätysliikkeen toimintaan edes satunnaisesti osallistumiseksi. Tällöin mukana on runsaasti muitakin kuin järjestöjen jäsenmaksun maksavia ja tarkastelussa on tarkkojen jäsentietojen asemesta tyydyttävä arvioihin.
Kyselytutkimuksien (esimerkiksi Kirkkomonitor 2004) mukaan laajasti tulkittuna jopa kymmenesosa suomalaisista (400 000–500 000 henkeä) kuuluisi jossain määrin johonkin herätysliikkeeseen. Lisäksi monet muut suomalaiset ovat saaneet ajatteluunsa vaikutteita herätysliikkeistä.
Toinen mittari ovat liikkeiden kesäjuhlat. Niihin osallistuu järjestäjien ilmoittamat luvut yhteen laskien vuosittain runsaat 150 000 suomalaista. Suurin kaikista on vanhoillislestadiolaisten suviseurat, joihin voi osallistua lähes 80 000 ihmistä. Kaikista muista yleensä vain heränneiden herättäjäjuhlien ja evankelisten valtakunnallisen evankeliumijuhlan osallistujamäärät nousevat viisinumeroisiin lukuihin.
Kirkon työntekijöistä kaksi viidesosaa kuuluu herätysliikkeisiin
Kolmantena herätysliikkeiden kannatuksen osoittimena voidaan pitää sitä, että vuonna 2009 kirkon työntekijäkunnasta 42 prosenttia (papeista 30 prosenttia) kuului herätysliikkeisiin. Tuoreimpien kyselyjen (2009) perusteella kirkon työntekijöiden tavallisimpia herätysliikeviiteryhmiä perinteisten liikkeiden joukossa ovat herännäisyys (14 prosenttia) ja evankelisuus (13 prosenttia). Muut tulevat kyselyissä kaukana perässä.
Eräs viimeisten vuosikymmenien ilmiö on ollut herännäisyyden vaikutuksen vähentyminen kirkon työntekijäkunnassa. Vielä vuoden 1999 kyselyssä siihen sitoutui 21 prosenttia kirkon työntekijöistä. Silti erityisesti pappien keskuudessa herännäisyys on suosittu: vuoden 2009 kyselyssä joka kolmas pappi katsoi kuuluvansa liikkeeseen.
Myös seurakuntien luottamushenkilöiden keskuudessa herätysliiketausta on tavallinen.
Monien herätysliikejärjestöjen jäsenmäärät ovat laskeneet jyrkästi 30 vuoden aikana. Trendi on sama kuin muuallakin yhteiskunnassa, sillä esimerkiksi poliittiset puolueet tai vaikkapa Punainen risti ovat menettäneet 1980-luvun jälkeen kolmanneksen tai jopa puolet jäsenistään.
Seuraavassa eräitä tunnuslukuja suurimpien herätysliikkeiden järjestöistä: Suomen Rauhanyhdistyksien Keskusyhdistyksestä, Herättäjä-Yhdistyksestä, Sleystä ja Kansanlähetyksestä.
Viidenteen herätysliikkeeseen kuuluu Kansanlähetyksen ohella muitakin järjestöjä: Suomen Raamattuopisto, Sanansaattajat, Kylväjä sekä Opiskelija- ja koululaislähetys.
Vanhoillislestadiolaisuuden ohella muita pienempiä lestadiolaissuuntia on runsaasti. Merkittävimmät niistä ovat esikoislestadiolaisuus, rauhansanalaisuus, uusheräys ja elämänsanalaisuus.
Yllä lueteltuja pienempiä järjestöjä ja liikkeitä ei tässä käsitellä tarkemmin.
Vanhoillislestadiolaisuus on suurin herätysliike
Vanhoillislestadiolaisuus on varmasti kirkon suurin herätysliike. Herätysliikkeen koordinoiva voima on Oulussa sijaitseva Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK), johon kuuluu useita eri puolilla maata sijaitsevia paikallisia rauhanyhdistyksiä.
Kotimaa Pron SRK:sta saaman tiedon mukaan oli kaikissa rauhanyhdistyksissä vuonna 2010 yhteensä jäseniä 34 510. Maa on jaettu 12 lähetysalueeseen, joilla toimii noin 200 rauhanyhdistystä. Keskusjärjestöllä SRK:lla on 34 työntekijää. SRK tekee lähetystyötä myös ulkomailla, mutta se ei ole kirkon virallinen lähetysjärjestö. Järjestön antamien tietojen mukaan vuonna 2014 ”varaudutaan 160 lähetysmatkaan, mikä tarkoittaa yhteensä 1 300 lähetystyöpäivää”.
Vuoden 2011 tilastojen mukaan suurimmat rauhanyhdistykset ovat jäsenmäärien perusteella Oulu (1 795), Helsinki (994), Jyväskylä (976), Tampere (857), Nivala (794), Kokkola (769), Rovaniemi (695), Kajaani (633), Ylivieska (625), Espoo (591), Kuopio (574), Alajärvi (543), Sievi (516) ja Kiiminki (501).
Suurien rauhanyhdistyksien sijainnista voi päätellä, että vanhoillislestadiolaisuus on jo levinnyt muuttoliikkeen mukana perinteisiltä vahvimmilta kannatusalueiltaan Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta monille muillekin seuduille, myös Etelä-Suomen kasvukeskuksiin. Vuonna 2011 vähintään kuukausittaista vanhoillislestadiolaisen liikkeen toimintaa oli kaikista seurakunnista 35 prosentissa. Aktiivisinta vanhoillislestadiolaisuuden toiminta on Oulun hiippakunnassa.
SRK:sta saadun tiedon mukaan rauhanyhdistyksien jäsenmäärät ovat takavuosiin verrattuna huomattavasti vähentyneet Lapissa ja Koillismaalla, mutta lisääntyneet suuresti Uudellamaalla, Tampereen ja Lahden seuduilla sekä eteläisessä Keski-Suomessa. Pohjois-Pohjanmaalla jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti.
Monesta muusta kristillisestä järjestöstä poiketen SRK:n rauhanyhdistyksien yhteinen jäsenmäärä ei ole vuosikymmenien kuluessa vähentynyt. Vuonna 1970 jäseniä oli 20 320, vuonna 1990 puolestaan 28 050 ja vuonna 2010 jo 34 510.
Liikkeen yhdyssiteenä toimivan Päivämies-lehden levikki oli vuoden 2012 lopussa 23 976. Vuonna 1995 se oli 20 722. Yhtenä harvoista herätysliikelehdistä lehti on kyennyt lisäämään tilauksiaan.
Herännäisyyden vahvinta aluetta edelleen Etelä-Pohjanmaa
Toiseksi suurimpana herätysliikkeenä pidetään herännäisyyttä eli körttiläisyyttä. Liikkeen orgaani on Herättäjä-Yhdistys (H-Y), jonka toimipaikka on Lapualla. Toinen liikkeen kannalta keskeinen toimipiste on Nilsiän Aholansaari, Paavo Ruotsalaisen kotisaari.
H-Y:n jäsenmäärä oli vuonna 2012 yhteensä 5 901. Yhdistyksen työssä Suomi on jaettu aluetoimikuntien johtamaan kahdeksaan alueeseen, joilla toimii yhteensä 150 paikallisosastoa. H-Y:llä on 20 työntekijää. H-Y tekee lähetystyötä tukemalla Heränneen kansan lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuraa. Tällä hetkellä nimikkosopimukset on tehty 13 Lähetysseuran lähetystyöntekijän kanssa.
Jäseniä on (2012) alueittain seuraavasti: Helsinki (680), Uusimaa (227), Varsinais-Suomi ja Satakunta (316), Häme (418), Kymi ja Etelä-Karjala (171), Etelä-Savo (228), Pohjois-Savo (663), Pohjois-Karjala (185), Etelä-Pohjanmaa (1 176), Keski-Suomi (318), Keski-Pohjanmaa (821), Pohjoinen alue (414) ja Kainuu (251).
Vaikka herännäisyydenkin kannatus on siirtymässä kasvukeskuksiin, ovat varsinaisen jäsenkunnan perusteella vahvinta kannatusaluetta edelleen perinteiset Etelä- ja Keski-Pohjanmaa. Vuoden 2011 tietojen mukaan herännäisyyden toimintaa oli vähintään kerran kuukaudessa 25 prosentissa kirkon seurakunnista. Herännäistoiminnan kannalta aktiivisin hiippakunta tällä tavalla tarkasteltuna on Kuopio.
H-Y:n jäsenmäärä on pienentynyt. Vielä 1980-luvulla jäseniä oli yli 10 000.
Hengellisen Kuukauslehden tilausmäärä oli vuonna 2012 koko maassa 4 985. Vuonna 1995 vastaava luku oli 8 700.
Evankelinen herätysliike toimii kahtena järjestönä
Helsingissä sijaitsevan Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) johtama evankelinen liike jakautui vuonna 2008, kun naispappeuteen myönteisesti suhtautuvat evankeliset perustivat Evankelisen Lähetysyhdistyksen (Ely) vuonna 2008.
Sleyn jäsenmäärä vuonna 2012 oli 1 836. Valtakunnallisesti Sley toimii 15 piirissä, joissa on yli 200 rekisteröimätöntä paikallisosastoa. Niissä on jäseniä 9 854. Palkattuja työntekijöitä Sleyllä on 95. Lisäksi järjestön palveluksessa on 26 lähetystyöntekijää. Sley on yksi kirkon virallisista lähetysjärjestöistä.
Sleyn vahvimmat alueet ovat perinteisesti olleet maan läntisissä osissa, mutta säännöllistä toimintaa on myös monissa karjalaisseurakunnissa ja etelän suurissa kaupungeissa. Vuonna 2011 seurakunnista 25 prosenttia ilmoitti, että niissä oli evankelisen liikkeen toimintaa vähintään kerran kuukaudessa. Tilastojen mukaan evankelisen liikkeen toiminta seurakunnissa on vähentynyt perinteisistä herätysliikkeistä eniten 2000-luvulla. Toiminnan kannalta Sleyn aktiivisi hiippakunta on Lapua.
Harva herätysliike on viimeisten vuosikymmenien aikana menettänyt jäsenmaksun maksavia jäseniään yhtä paljon kuin Sley. Sen paikallisosastojen jäsenmäärä on kutistunut kiihtyvää vauhtia varsinkin 2000-luvulla. Kun vielä 1980-luvulla jäseniä oli yli 18 000, tähän päivään tultaessa lähes puolet on joukosta poissa.
Sleyn viikoittain ilmestyvän lehden Sanansaattajan levikki on toimituksen antaman tiedon mukaan tällä hetkellä noin 5 000. Vielä 1995 levikki oli 16 200.
Vuonna 2008 perustettu Ely on nuori evankelinen järjestö, joka tekee ja tukee lähetystyötä Suomen Lähetysseuran ja Sanansaattajien kautta. Elyn jäsenmäärä on kasvanut, ollen vuoden 2012 lopussa 694. Toiminta ja kannatus ovat Pohjanmaalle painottuneita: jäsenmaksun maksajista 370 oli tarkasteluajankohtana Pohjanmaalta. Seurakunnittain tarkasteltuna suurinta Elyn kannatus oli vuonna 2012 Haminassa, Kurikassa, Kouvolan Elimäellä, Tuusulassa, Seinäjoella, Alavudella ja Loimaalla. Eniten Elyn toimintaa on Lapuan hiippakunnassa.
Elyllä on neljä työntekijää. Omia nimikkolähettejä edellä mainittujen järjestöjen työssä sillä on viisi.
Kansanlähetys on viidesläisyyden veturi
Viidennen herätysliikkeen piirissä toimii monta järjestöä, joista merkittävin on Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL, Kansanlähetys). Järjestön päätoimipiste on Hausjärven Ryttylässä, jossa sijaitsee myös Kansanlähetysopisto.
Kansanlähetyksen organisaatiossa maa jaetaan 18 piiriin. Vuonna 2012 niissä oli yhteensä 3 339 jäsentä. Lisäksi 79 seurakuntaa on kannatusjäseninä. Kansanlähetyksen kotimaan työssä oli vuonna 2012 SEKL:n ja eri kansanlähetyspiirien palveluksessa yhteensä 93 työntekijää. Kansanlähetys on yksi kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Eri puolilla maailmaa työskenteleviä lähetystyöntekijöitä sillä on tällä hetkellä 40.
Kansanlähetyksellä on toimintaa melko tasaisesti eri puolilla maata. Kuitenkin Etelä-Pohjanmaan piirin jäsenmäärä (1 170) poikkeaa huikeasti kaikista muista piireistä, joissa jäseniä on 37 (Lappi) – 208 (Helsinki). 27 prosenttia seurakunnista ilmoitti vuonna 2011, että Kansanlähetyksen toimintaa oli niissä vähintään kerran kuukaudessa. Kuukausittainen Kansanlähetyksen toiminta on aktiivisinta Kuopion hiippakunnassa.
Uusi tie -lehden levikki oli vuoden 2012 lopussa noin 8 500. Laskua vuoden 1995 luvusta (10 009) on ollut vähän.
Lähteinä jutussa on käytetty herätysliikejärjestöjen vuosikertomuksia, verkkosivuja, haastatteluja, kirkon nelivuotiskertomusta Haastettu kirkko (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 115, 2012) ja Hanna Salomäen tutkimusta Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 113, 2010).