Herätys syntyi Raamattuja levittämällä

Raamatun kääntämisestä kaikki alkaa, mutta se ei vielä riitä. Raamattuja on myös painettava paljon ja niitä on voitava hankkia kohtuullisella hinnalla. Vasta sitten voi tulla herätys, sanoo kirkkohistorioitsija Teemu Kakkuri.

Hän piti viime viikonloppuna Suomen Pipliaseuran vuosijuhlilla Kokkolassa esitelmän raamattutyön vaikutuksista herätysliikkeiden syntyyn.

Kakkurilta ilmestyy ensi keväänä Suomen Pipliaseuran historiateos, joka kattaa vuodet 1812—1946. Tänä syksynä häneltä ilmestyy myös tietokirja Suomalainen herätys (Kirjapaja).

Yhteiset juuret

Tutkimustensa äärellä Kakkuri havaitsi, että Suomen Pipliaseuran ja suomalaisten herätysliikkeiden juuret ovat yhteiset.

Kirkkokuntia yhdistänyt evankelikaalinen raamattu- ja lähetysherätys alkoi 1730-luvulla Britanniassa. Sitä inspiroi esimerkiksi kapteeni James Cookin maailmanympäripurjehdus.

– Hänen lehdissä julkaistut matkakertomuksensa innostivat perustamaan lähetysjärjestöjä, Kakkuri kertoi.

Saksassa syntyi 1800-luvulla teologinen suuntaus nimeltä biblisismi. Sen mukaan Raamattu itsessään käännyttää ihmisen, kunhan sitä on saatavilla. Biblisismin isä oli saksalainen systemaattisen teologian professori Johann Tobias Beck.

Biblisismin toi Suomeen herännäispappi Alfred Kihlman.

Kakkurin mukaan suomalaisiin 1800-luvulla voimistuneisiin herätysliikkeisiin vaikuttivat sekä Britannian evankelikaalinen herätys että saksalainen biblisismi, mutta vasta sitten, kun Raamatut alkoivat runsain määrin levitä suomalaisiin koteihin.

Paikallisia kansanherätyksiä

Saksan 1600-luvun pietismin ja 1700-luvun herrnhutilaisuuden vaikutuksia toki kulkeutui Suomeen jo ennen 1800-lukua, mutta niiden vaikutukset olivat Kakkurin mukaan paikallisia.

Kun kalantilainen paimentyttö Liisa Eerikintytär luki Arthur Dentin kirjaa Totisen kääntymisen harjoitus, hän tuli herätykseen, jota pidetään rukoilevaisuuden syntynä. Vaikka tästä kehittyi herännäisyyden ja evankelisuuden taustalla vaikuttanut kansanherätys, liikehdintä oli kuitenkin vasta alkusoittoa sille mitä nähtiin 1800-luvun loppupuolella.

– Ennen 1820-lukua herätykset olivat paikallisia ja karismaattisia. Ei ollut Raamattuja eikä montaa pappiakaan.

Ensimmäiset suomalaiset Raamatut painettiin jo 1642, mutta painos oli pieni ja kansan lukutaito vielä heikkoa. Herätysliikkeiden muuttuminen vahvoiksi ja itsensä tiedostaviksi edellytti Raamattujen yleistymistä ja lukutaidon parantumista.

Tämän oivalsi Kokkolassa syntynyt Turun piispa Jacob Tengström, joka lähti mukaan perustamaan Suomen Pipliaseuraa vuonna 1812. Häntä innosti Venäjällä lähetystyössä ollut skotlantilainen John Paterson.

– Tengström uskoi, että Jumalan Sana kohentaa Suomea kansakuntana ja vahvistaa Suomen asemaa Venäjällä, Kakkuri selosti.

Raamattutyö sai suojelijan korkealta taholta, kun Venäjän keisari Aleksanteri I ystävystyi Patersonin ja Tengströmin kanssa.

– Aleksanteri I suosi herätyskristillisyyttä ja oli kiinnostunut evankelikaalisuudesta. Hänen aikanaan levitettiin jo tuhansia Uusia testamentteja Turun paloon asti.

Näkyä New Yorkista

Vuonna 1834 New Yorkin Pipliaseura julkisti rohkean tavoitteen. 20 vuoden kuluessa jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus saada itselleen Raamattu.

Vielä samana vuonna Suomessa tehtiin koti kodilta arvio, kuinka paljon kirjoja tarvittaisiin. Englannin Pipliaseuran kustantamat suuret jakelut aloitettiin vuonna 1840 ja ne kestivät 14 vuotta. Työn tuloksena kansan pariin levisi noin 150 000 Uutta testamenttia.

Kakkurin mukaan tästä sai alkunsa suomalaisten herätysliikkeiden vahvistuminen ja maallikkosaarnaamisen kulta-aika.

– Varsinainen herätysliikkeiden leviäminen alkoi nyt maallikoiden kautta, kun sekä kodeissa että saarnaajilla oli Raamattu. Raamattutyö oli maallikkoherätyksen edellytys. Jos joku asia on historiassa hyvin toteennäytetty, niin se on tämä, Teemu Kakkuri sanoo.