Anna-Maja Henriksson (r.) katsoo, että rikosoikeudellisen vastuun toteutumisen rinnalla olisi hyvin tärkeää, että uskonnolliset yhteisöt itse lasten hyväksikäyttötapausten paljastuessa miettisivät, miten tapauksilta voisi välttyä tulevaisuudessa.
– Uskonnollisen ja sitä ympäröivän muun yhteiskunnan välillä olisi myös päästävä vuorovaikutukseen, jotta uskonnollinen yhteiskunta ei sulkeutuisi ympäristöstään. On myös syytä pohtia miten voidaan tukea ja tarvittaessa suojella niitä yhteisön jäseniä, jotka ilmoittavat tapahtuneesta rikoksesta poliisille. Tällaisissa olosuhteissa ilmoituksen tekeminen ei ole helppo asia, koska sitä harkitsevaan yhteisön jäseneen saattaa kohdistua painostusta ja uhkauksia, Henriksson toteaa.
Viime aikoina erityisesti vanhoillislestadiolaisuuden hyväksikäyttötapaukset ovat olleet paljon julkisuudessa esillä. Oikeusministeriltä asiaa kysyttäessä nämä mainittiin esimerkkinä. Myös siitä on puhuttu, ovatko yhteisön rakenteet tai esimerkiksi käsitys rippisalaisuudesta voineet estää tai viivästyttää asioiden etenemistä viranomaisten käsiin. Teema nousi esiin muun muassa Maijan tarina -kirjassa (toim. Mari Leppänen ja Johanna Hurtig, Kirjapaja 2012), jossa kuvataan vanhoillislestadiolaisuuden piirissä hyväksikäytetyksi joutuneen uhrin elämää.
Kotimaa24 tiedusteli oikeusministeriltä myös olisiko Suomessa tarvetta ylipäänsä pohtia rikosoikeudellisia näkökulmia yhteisön rikosoikeudellisen vastuuttamisen näkökulmasta. Tähän Henriksson huomauttaa , että Suomessa on jo yhteisövastuuta muistuttava oikeushenkilön rangaistusvastuu.
– Mutta mietittäessä rikosoikeudellisen vastuun laajentamista, myös uusien rikosoikeudellisten vastuumuotojen käyttöönottamista, huomioon on otettava rikosoikeuden käyttöä koskevat periaatteet. Rikoslainsäädännön käytön lähtökohta on, että rikosoikeutta käytetään viimeisenä keinona painavan yhteiskunnallisen tarpeen sitä edellyttäessä.
Hän muistuttaa myös, että rikoslainsäädännön käyttämisedellytyksiin kuuluu myös se, että sen voidaan olettaa olevan ennalta ehkäisevä ja että sillä saavutettavien etujen tulee olla haittoja suuremmat.
– Voidaan hyvin kysyä, muodostuisiko yhteisövastuu tällaisessa tilanteessa tehokkaaksi niin, että se estäisi rikosten tekemistä ja että rikoksia saataisiin paljastettua. Vaarana voi olla, että yhteisövastuun välttämiseksi yhteisössä tapahtuneita rikoksia peiteltäisiin vielä tehokkaammin.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on toivonut vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisälle keskustelua. Hänen mukaansa se on jo lähtenytkin liikkeelle. Vanhoillislestadiolaisuuden johto on myöntänyt, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön uhrien asioiden hoitamisessa on tehty virheitä. Aiemmin niin keskusrikospoliisi kuin vanhoillislestadiolaiset itse ovat kartoittaneet liikkeen piirissä tapahtuneet hyväksikäyttötapaukset.