Reilut kolmekymmentä Helsingin ja Vantaan seurakuntien työntekijää on siirtynyt tekemään koronajäljitystä. Yksi heistä on Helsingin Kallion kirkon suntio Timo Pentikäinen.
Miten päädyit koronajäljittäjäksi?
– Olin jo keväällä Helsinki-avussa soittamassa ikäihmisille. Suntion työtä on nyt vähemmän, koska tilaisuuksia ei voida järjestää. Kun kuulin mahdollisuudesta siirtyä koronajäljittäjäksi, kiinnostuin heti.
– Tästä on kaikille etua, eikä minun tarvitse pyöritellä peukaloita töissä. Saan palkan kirkolta, mutta työpanokseni annetaan viruksen torjuntaan. Koulutus kesti noin viikon. Teen koronajäljitystä ainakin vuodenvaihteeseen saakka ja suntion töitä vain harvakseltaan.
Mitä koronajäljittäjän työ on käytännössä?
– Soitamme koronatartunnan saaneille ja selvitämme, keitä kaikkia he ovat saattaneet tartuttaa. Sairastunuthan tartuttaa jo 48 tuntia ennen kuin saa itse oireita.
– Suurin osa täyttää etukäteen sähköisen lomakkeen, jonka tietoja käymme puhelussa läpi. Lisäämme olennaisia tietoja ja karsimme epäolennaisia.
Onko suntion ammattitaidosta hyötyä jäljitystyössä?
– Kyllä, koska suntion työ on ihmisten kohtaamista ja ohjaamista eteenpäin esimerkiksi diakoniatyöntekijöille. Puhelut sujuvat yleensä hyvässä hengessä, koska sairastuneet ymmärtävät asian vakavuuden ja haluavat auttaa tartuntaketjun katkaisemisessa.
Miltä tuntuu olla mukana saattamassa ihmisiä karanteeniin joulun alla?
– Kun altistuneelle saadaan tieto, hän voi antaa suuren lahjan läheisilleen jäämällä kotiin eristykseen. On tärkeää löytää mahdollisimman monet altistuneet, jotta he eivät veisi tietämättään huonoa lahjaa muille.
Mitä olet oppinut?
– Olen oppinut paljon lisää koronan taudinkuvasta ja leviämisestä. Vaikka ajat ovat kurjat, on ollut mielenkiintoista oppia uutta. Muistetaan, että joulu on silti joulu, vaikkei sitä voisi juhlia kuten ennen.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.