Irja Askola (s. 1952) on ”juuri sellainen piispa, jonka Helsinki tarvitsee”. Vuodesta 2010 piispana toiminutta Askolaa kuvaillaan useimmin sanoilla ystävällinen, lämmin, luova, kuunteleva, kannustava ja keskusteleva.
Kotimaa haastatteli tätä juttua varten lukuisia Askolan työtovereita ja yhteistyökumppaneita.
Haastateltavat sanovat, että Irja Askolan seurassa uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Askola ei rakenna arvovaltaansa ulkoisten tunnusmerkkien varaan. Hän on uudistanut piispan toimiston toimintatapoja ja kulttuuria sekä piispantarkastuksia avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan.
Askolaa kiitetään erityisesti hänen eettisistä kannanotoistaan ja esiintymisestään julkisuudessa. Hänen katsotaan edistäneen tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta ja luoneen kirkosta inhimillistä kuvaa.
Toisaalta Askolan eettiset kannanotot ovat myös jakaneet hiippakuntaa. Jotkut pelkäävät, että Askola unohtaa hakea yhteyttä ja huomioida perinteisempää kristillistä ajattelua edustavat. Toisaalta hänen katsotaan voittavan myös vastustajia puolelleen avoimen ja lämpimän luonteensa ansiosta.
Askola on ottanut haltuun uusia viestinnällisiä keinoja, kuten sosiaalisen median. Toisaalta kirkollisen viestinnän kenttä on jäänyt piispalta vähemmälle huomiolle.
Irja Askola on verkostoitunut laajasti ja etsii aktiivisesti dialogia yhteiskunnan kanssa. Askolan järjestämiin ”nuotioiltoihin” osallistuu ihmisiä yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta.
Seurakuntatyötä tekevät huomauttavat, ettei piispalla ole seurakunnassa työskentelystä juurikaan kokemusta. Toisinaan tämä näkyy piispan toiminnassa. Työntekijät kaipaisivat myös hieman vahvempaa pastoraalista johtamista. Toisaalta Askola osaa tarpeen vaatiessa myöntää osaamattomuutensa ja pyytää apua sekä delegoida tehtäviä.
Plussat ja miinukset:
+ verkostoitunut
+ purkaa vallan rakenteita
+ lämmin
– seurakuntakokemuksen puute
– kaikki eivät tunne omaksi piispakseen
Piispasta sanottua, suoria sitaatteja:
”Parannettavaa voisi löytyä koko kristittyjen kentän tukemisesta ja yhteyden luomisesta. Hän etsii yhteistyökumppaneita liikaa samanmielisten joukosta.”
”Olkoon hän esillä enemmän ulospäin kuin sisälle seurakuntaan päin.”
”Hän on joutunut valtavaan paineeseen, josta hän on selvinnyt hyvin.”
”Teologina Irja Askola on uutta luova, hän osaa tehdä kristinuskoa ymmärrettävämmäksi ja lähestyttävämmäksi.”
”Häneen kohdistuu vastustusta, mutta hän selviää ristiriidoista hyvin.”
”Hän on tärkeä ihminen kirkon julkisuuskuvalle.”
”Irja on paljon esillä ulospäin, mutta jää välillä hiljaiseksi kirkollisella kentällä.”
”Meillä on maailman paras piispa.”
”Helsingissä korostuu tarve viestiä, että Jumalalle me kelpaamme tällaisina kuin olemme, epäilevinä, vähän irrallisina, mutta usein hyvää tahtovina.”
Piispojen profilointia varten toimitus haastatteli suurta joukkoa ihmisiä, jotka tekevät piispojen kanssa yhteistyötä kirkossa, seurakunnissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla.
Työryhmä: Emilia Karhu, Tuija Pyhäranta, Mari Teinilä, Meri Toivanen, Noora Wikman
Kuva: Matteus Pentti
Lue myös: Kotimaa kartoitti piispojen vahvuudet ja heikkoudet, Tampereen piispa Matti Repo on opettava ekumeenikko, Porvoon piispa Björn Vikström on liiankin kiltti älykkö, Lapuan piispa Simo Peura on syvällinen mutta virkamiesmäinen, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on ujo seuramies, Kuopion piispa Jari Jolkkonen on särmikkyyttä välttävä kansanmies, Oulun piispa Samuel Salmi on etäiseksi jäävä sovittelija, Turun piispa Kaarlo Kalliala on vaikeaselkoisuuteen sortuva älykkö, Arkkipiispa Kari Mäkinen on punnitseva realisti, Espoon piispa Tapio Luoma on välitön mutta väritön
Arkiston aarteet
Kotimaan piispantarkastus vuonna 2006:
Eero Huovinen, Helsinki
Syvällisen teologin käsiin on kasautunut paljon valtaa
Eero Huovinen (s.1944) on piispa, jota kuunnellaan mielellään ja jota on helppo lähestyä. Vuodesta 1991 Helsingin hiippakunnan piispana ollut Huovinen muistaa nimet ja pysähtyy kuuntelemaan ihmisten hätää. Piispan yritys säilyttää keskusteluyhteys loppuun asti on tuonut myös moitteita linjattomuudesta; yhtäältä-toisaalta-pohdiskelua on joissain kysymyksissä ollut liiaksikin.
Huovinen koetaan hengelliseksi paimeneksi, jolla on syvä teologinen tietämys. Nämä lahjat yhdistettynä loistaviin esiintymistaitoihin ovat tehneet Huovisesta kirkon ykkösmiehen mediassa. Tämän tietää myös Huovinen itse.
Huovisen vahva esiintyminen mediassa Estonian ja tsunamin yhteydessä jakoi mielipiteet. Jotkut pitivät piispan kyseleviä puheita epäsopivina, toiset taas kiittelivät kirkon osoittavan inhimillisiä piirteitä.
Huovinen esiintyy rohkeasti Helsingin piispana erilaisissa edustustilaisuuksissa. Median tuoma kiitos ja laaja suhdeverkko ovat tuoneet Huoviselle paljon valtaa, jota hän käyttää mielellään. Piispaa arvostellaankin joskus liian kovasta vallankäytöstä ja itsekritiikin puutteesta. Tämä on tullut esiin muun muassa joissakin virkanimityksissä.
Helsingissä ajatellaankin yleisesti, että Suomen kirkkoa johtaa piispa, joka ei asu Turussa.