Herätyskokoukset isoissa kaupungeissa vetivät 1900-luvun alkuvuosikymmeninä erityisesti työläisiä. Yksi syy tähän on Ensimmäisen maailmansodan kahtia jakama yhteiskunta.
– Ensimmäisen maailmansodan jälkeen työväestön keskuudessa kaipuu hengellisiin asioihin oli olemassa, mutta sitä oli vaikea kanavoida ”valkoisen kirkon” kautta, kertoo Suomen Helluntaikirkon vasta valittu toiminnanjohtaja Esko Matikainen.
Työväenliikkeen perintö näkyy siinä, millaista musiikkia herätyskokouksissa on käytetty ja millaisia puheita on arvostettu.
– Jos ajattelee alkuvaiheiden kuvauksia, työväenliikkeen vappupuheet ovat parempi vertailukohta kuin kirkolliset saarnat. Meillä arvostetaan vapaamuotoisia puheenvuoroja ja soittokunnat ovat olleet aina vahvoilla, Matikainen luettelee työväenliikkeen vaikutuksia.
Helluntailaiset eivät kuitenkaan ajaneet työväenaatetta, sillä politiikkaa pidettiin epäilyttävänä ja yhteiskunnasta pyrittiin erottautumaan. Ennakkoluulot koulutusta ja yhteiskunnallisia asioita kohtaan ovat viime vuosikymmeninä hävinneet.
– Lapsuudessani tunsin ihmisiä, jotka olivat ylpeitä siitä, etteivät olleet käyneet äänestämässä sitten uskoon tulonsa, muistelee Matikainen.
– Tämä on muuttunut lyhyessä ajassa. Nyt kehotetaan seurakuntalaisia äänestämään ja osallistumaan muutenkin yhteisten asioiden hoitoon, sanoo Matikainen, joka toimii Helsingin Saalem-seurakunnan pastorina.
Helluntailaisuuden historiasta ja yhteiskuntasuhteista lisää sunnuntain 24.6. Horisontissa, Yle radio 1 klo 11.
Kuva: Markus Rautaniemen tekemä juliste helluntailiikkeen juhannuskonferenssiin.