Tuomas Hänninen. Hän vastaa Kotimaa24:n esittämiin kysymyksiin, jotka liittyvät sairaanhoitaja Anne Eskelisen esittämään kritiikkiin. Eskelisen mukaan ongelmien hengellistäminen estää uupuneita lestadiolaisvanhempia hakemasta ammattiapua.
Pitävätkö Eskelisen havainnot lestadiolaisen herätysliikkeen sisäisestä toimintakulttuurista paikkansa?
– En itse näe asioiden väärää hengellistämistä niinkään toimintakulttuuriimme liittyvänä – sana kulttuuri tulee tietääkseni latinasta ja tarkoittaa viljelyä. Yksittäiset ihmiset eivät tule ajatelleeksi tilanteen vakavuutta, kun haluavat hyväntahtoisesti auttaa. Kun asiaa osaamaton maallikko osallistuu keskusteluun vahvaa ammattiosaamista edellyttävästä asiasta, on aina syytä tunnistaa roolinsa ja rajansa.
Onko vanhempien jaksamisen tai mielenterveysongelmien hengellistämiseen kiinnitetty aiemmin huomiota?
– Perheiden auttaminen ja vanhemmuuden tukeminen on noussut tarpeesta hyvin keskeiseksi näkökulmaksi kaikkia työmuotojamme ajatellen. Haluamme auttaa koteja uskomaan, toivomaan ja rakastamaan erityisesti keskellä arkea. Kuten Anne Eskelinen toteaa, antamamme tuki ei saa muuttua kontrolliksi. Ammattiapua kannattaa hakea ajoissa ja lähtökohtaisesti luottaa siihen että he myös osaavat auttaa. Kohdattaessa heidät kannattaa aina olla rehellinen ja avoin. Mielenterveysongelmien hengellistämiseen voi syyllistyä tahtomattaan jos ei tunnista tilannetta ja sen vakavuutta. Siksi asiasta on aina puhuttu ja on hyvä muistuttaa aina. Uskovainen voi tarjota yksinkertaista ja lohduttavaa evankeliumia ahdistuneelle. Se auttaa luottamaan Jumalaan vaikeinakin päivinä.
Onko tiedossa vakavia tapauksia, joissa ammattiapua on saatu liian myöhään?
– Tiedossani ei ole kuvaamiasi tapauksia.
Liittyykö jutussa kuvattu sisäinen toimintakulttuuri liikkeen piirissä keskustelua herättäviin teemoihin kuten ehkäisyyn?
- Vanhoillislestadiolaisten perheiden jaksamisesta käytävään keskusteluun liittyy usein keskustelu suhtautumisestamme ehkäisyyn. Jumala on elämän ja kuoleman herra ja syntyvyyden säännöstely sekä kuoleman hetken määrittäminen kuuluvat molemmat Jumalan hallintavaltaan. Sairaudenhoito ei ole ehkäisyä ja luotan, että terveydenhoitohenkilöstönkin viisaus on Jumalalta. Myös heidän osaamisensa ja viisautensa ovat keskusteluissa tarjolla vanhemmille, jotka tekevät päätöksen ja kantavat vastuun. Jumalan sanalla valaistua omaatuntoa kannattaa aina kuunnella.
Lue myös