Essee: Voisiko robotti toimia tuomarina? – Nyt on aika puhua roboetiikasta ja roboteologiasta

Kissarobotti on vanhuksen ainoa ystävä. Robotti analysoi solunäytteen nopeammin ja varmemmin kuin patologi. Tämä kaikki on totta jo nyt. Älyteknologia on osa arkeamme.

Skeptikkojen mielestä tekoäly on vain kehittynyt versio pahvisista reikäkorteista, eikä todellisia läpimurtokeksintöjä ole vielä edes tehty. Hypettäjät taas katsovat teknologian kohonneen kokonaan uudelle tasolle, edessä on ihmisen evoluution seuraava vaihe, jonka kvanttiloikka nähdään vuoden 2060 seutuvilla.

Maailma ei enää toimi ilman tekoälyä ja robotteja. On autonomisten robottien syväoppimista ja kykyä parantaa toimintojaan. On esineiden internetiä, jossa robotit louhivat ja vaihtavat keskenään dataa. On teollisuus-, hoito- ja seurustelurobotteja tyyliin japanilainen Asimo.

Kehräävistä kissoista on eri hintatason versioita. Viehättävistä seksiroboteista kehitellään apuja yksinäisten miesten tarpeiden tyydyttämiseen.

Robotti voi olla liikkuva ja puhuva kone, mutta suurin osa robotiikasta on näkymätön osa digitaalisuutta ja tietotekniikkaa.

***

Robotiikan avulla elämä helpottuu. Antiikin vapailla miehillä oli orjansa, meillä ovat robotit. Tosin mikään pikkuorja tekoäly ei ole. Ilman sen apua ilmastonmuutoksen hallinta todennäköisesti on utopiaa.

Pelkojakin on. Jotkut varoittavat, että jossain vaiheessa voi syntyä orjien kapina.

Tekniikan kehitystä on verrattu luonnonvoimaan, jota ei voi pysäyttää. Jos jokin on teknisesti mahdollista, niin joku toteuttaa sen. Riippumatta siitä, onko se hyödyllistä vai ei.

Robotiikan etiikka on alkanut askarruttaa sekä tutkijoita että taviksia. Suomessakin järjestettiin vuonna 2017 tapahtumia, joissa pohdittiin tekoälyn etiikkaa. Yhden teemaksi muodostui kysymys: Missä tarinassa haluamme olla mukana? Tarinan nimi voisi olla ”Teknologia onnellisuuden lisääjänä”. Tai se voisi olla ”Teknologia vie, ihminen vikisee”.

Lopulta kyse ei ole siitä, mitä koneet voivat tehdä. Kyse on siitä, mitä niiden pitäisi tehdä.

***

Roboetiikan ensimmäiset säännöt laati Isaac Asimov vuonna 1942 fiktiivisen kirjallisuuden tarpeisiin: 1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan. 2. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa. 3. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.

Myöhemmin laadittiin vielä Nollasääntö: 0. Robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa tai laiminlyönnein tuottaa ihmiskunnalle vahinkoa.

Etiikka kysyy, mihin tarpeeseen robotiikka vastaa sekä miten sitä käytetään. Se voi vahvistaa elämänhallintaa mutta myös heikentää sitä. Se synnyttää uusia ammatteja, mutta samalla se ravistelee rajusti työelämää. Jos kaikki menee putkeen, ihmiselle jäävät luovat tehtävät, ja robotit hoitavat vaaralliset, tylsät ja likaiset työt.

Talouselämä näkee robotiikassa supertuottavuuden lupauksen. Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta kysymyksiä herättää veropohjan kaventuminen. Nyt vasta ideoidaan, miten yhtälön voisi ratkaista.

***

Kognitiotieteilijä Michael Laakasuo käy keskustelua moraalipsykologiasta. Hän tutkii ihmisen tunnereaktioita tekoälyn päätöksiä kohtaan, esimerkiksi mutkikkaissa elinsiirtotilanteissa. Jarno Limnéll on pitänyt esillä tekoälyn vaikutuksia turvallisuuteen. Jo nyt meistä jokaisesta on massiivinen määrä tietoa talousjättien ja valtiollisten toimijoiden palvelimilla.

Robotiikkaa ja etiikkaa käsitellään painavasti Euroopan parlamentin vuonna 2016 ilmestyneessä mietintöluonnoksessa, jossa todetaan, että uutta lainsäädäntöä ja ohjeistusta tarvitaan säätelemään esimerkiksi vastuukysymyksiä.

Yhden version roboeettisistä ohjeista luonnostelivat Laurel D. Riek ja Don Howard vuonna 2014. Siinä korostetaan ihmisarvoa, läpinäkyvyyttä, ennustettavuutta, turvallisuutta ja rasismin välttämistä.

Ohjeiston mukaan on huolehdittava siitä, ettei ihmisen ja robotin välille synny kiintymyssuhdetta. Robottien antropomorfisia eli ihmismäisiä piirteitä on käytettävä harkitusti.

***

Onko mahdollista rakentaa eettisiä valintoja tekevä robotti, moraalinen masiina? Eettiset säännöt olisivat ohjelmoitavissa. Monet eettiset ongelmat ovat kuitenkin monimutkaisia, ja ratkaisut edellyttävät laajaa ymmärrystä, tunteita ja sosiaalisia suhteita sekä kykyä tarkistaa käsityksiään.

Keskusteluissa muistutetaan, että robotit ovat koneita, jotka toimivat sen mukaan, mitä niille syötetään. Syötteet eli algoritmit heijastavat ohjelmoijan ja yhteiskunnan arvoja. Huolta herättää, että oppivat robotit voivat kehitellä oman pelikirjansa, jota ihminen ei ymmärrä. Tätä mustan laatikon ongelmaa yritetään ratkaista prosessien läpinäkyvyydellä.

Futuristi Gerd Leonard on todennut, että digitaalisen etiikan sopimus on yhtä tärkeä kuin ydinaseiden käyttöä koskevat sopimukset. Ihmisen ja teknologian ei pitäisi yhdistyä fundamentaalisti.

Joskus robottien päätökset voivat olla oikeudenmukaisempia kuin ihmisten tekemät. Käräjillä robottituomareiden omilla mieltymyksillä ei ole vaikutusta ratkaisuihin. Firman rekryrobotti ei hurmaannu hakijan silmäripsistä tai nenänkaaresta.

***

Humanistiosastolta filosofit, psykologit ja sosiologit ovat olleet keskusteluaktiiveja. Paljon ei vielä ole puhuttu uskonnosta, hengellisyydestä tai henkisyydestä. Saattaisi olla aika alkaa luoda roboteologiaa.

Teologian iso teema on ihmiskuva. Robotti voi olla ihmiselle peili, jonka edessä meidän on pakko kysyä entistä tiukemmin, mikä lopulta määrittelee ihmisen. Aivojemme suuri kapasiteetti kuvaa meitä ehkä vielä vähemmän kuin olemme kuvitelleet. Samoin kykymme käsitellä tietoa ja kommunikoida kielellä.

Oikeudenmukaisuuden kannalta yksi ratkaisua odottava kysymys liittyy syrjäytymiseen ja ihmisten välisiin jakolinjoihin. Jotkut hyödyntävät teknologiaa ja hyväksyvät itseensä integroitavan tekoälyn. Toiset eivät ole siihen valmiita. En yllättyisi, jos tästä kehkeytyisi eettinen kiistakysymys, jopa kirkossa.

Riidan ratkaisussa voitaisiin hyödyntää tekoälytutkija Timo Honkelan ideoimaa Rauhankonetta.

On arveltu, että tulevaisuudessa tietoa voidaan siirtää koneelta suoraan aivoihimme tai aivoista robottiin. Ihmistä täydellisesti matkivalla robotilla voisi olla jopa ihmisen kaltainen tunneäly ja tietoisuus.

Entä jos ihmisen kaikki osat aivoja myöten korvataan implanteilla? Onko hän edelleen hän? Vai se? Onko hänellä edelleen sielu?

Kirjoittaja on teologi, luennoitsija 
ja tietokirjailija.

Kuvitus: Päivi Karjalainen

Edellinen artikkeli”Väärässä vapaamielisyydessä olemme suvainneet kaikkea” – Näin Kotimaa kertoi vuoden 1918 tapahtumis
Seuraava artikkeliKirkkovaltuutettu Kajaanista: ”Meistä pidetään huolta, siihen on hyvä luottaa”

Ei näytettäviä viestejä